Muut hoitomuodot

Muita masennuksen hoitomuotoja ovat kirkasvalohoito, sähköhoito, transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito, tasavirtastimulaatio, invasiiviset neuromodulaatiot ja nettiterapiat.

Kirkasvalohoito

Kirkasvalohoito on osoitettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi niillä potilailla, joiden masennustila liittyy tiettyyn vuodenaikaan eli joilla on kaamosmasennus.
Kirkasvalohoito toteutetaan siihen tarkoitetulla kirkasvalolaitteella aamuisin yleensä ½–2 tunnin ajan. Kaamosmasennusta on mahdollista hoitaa myös serotoniinin takaisinottoa estävillä masennuslääkkeillä.

Sähköhoito

Masennuksen hoitoon käytetty sähköhoito on varmasti yksi eniten väärin ymmärretyistä vaihtoehdoista. Sähköhoito toimii siten, että aivoihin johdetaan sähkövirta, joka aiheuttaa lyhytaikaisen ja kontrolloidun kouristuskohtauksen. Vaikka tämä saattaa kuulostaa pelottavalta, on hyvä muistaa, että hoitoa saava henkilö on koko toimenpiteen ajan nukutettuna eikä herättyään muista siitä mitään. Tavallisin sähköhoidon haittavaikutus on ohimenevä muistinmenetys.

Lue lisää:
Trisyklisiä masennuslääkkeitä käytetty pitkään »

Trisyklisiä masennuslääkkeitä käytetty pitkään

Trisykliset depressiolääkkeet ovat vanhin käytössä oleva masennuslääkeryhmä. Nykyään niitä käytetään vähemmän masennukseen, mutta niillä on muita käyttöaiheita. Vanhimmat niistä ovat peräisin 50-luvulta. 

Trisyklisten masennuslääkkeiden toiminta perustuu siihen, että ne estävät noradrenaliinin ja serotoniinin kulkeutumisen hermosolujen välisestä liitoksesta takaisin hermopäätteeseen.

Trisyklisten masennuslääkkeiden ryhmään kuuluvat amitriptyliini, klomipraamiini ja nortriptyliini. Niistä yleisimmin käytetty lääke on amitriptyliini. Trisykliset masennuslääkkeet ovat teholtaan ja haittavaikutuksiltaan keskenään hyvin samanlaisia.

Trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö on haittavaikutusten välttämiseksi aloitettava pieninä annoksina ja annosta on lisättävä asteittain kunnes riittävä hoitovaste saavutetaan.

Tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat suun kuivuminen, ummetus, näön hämärtyminen ja virtsaamisvaikeudet. Yliannosteltuina trisykliset lääkkeet voivat olla sydämelle vaarallisia.

Lue lisää:
Muut masennuslääkkeet »
Muut hoitomuodot »

Muut masennuslääkkeet

Suomessa on SSRI-lääkkeiden ja vanhempien masennuslääkkeiden lisäksi käytössä lukuisia muita masennuslääkkeitä. 

Näitä ovat agomelatiini, bupropioni, duloksetiini, mianseriini, milnasipraani, mirtatsapiini, moklobemidi, tratsodoni, venlafaksiini ja viimeisimpänä markkinoille tullut vortioksetiini. Näistä duloksetiini, milnasipraani ja venlafaksiini kuuluvat niin sanottuihin serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjiin (SNRI-lääkkeet). Vortioksetiinin vaikutusmekanismi on multimodaali eli monitahoinen. Muiden masennuslääkkeiden ryhmästä eniten käytettyjä ovat mirtatsapiini ja venlafaksiini, mutta uudempien lääkkeiden käytön osuus lisääntyy koko ajan.

SNRI-lääkkeitä käytetään SSRI-lääkkeiden ohella masennustilojen lisäksi myös muun muassa ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.

Muiden masennuslääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia ovat väsymys, painon nousu, unettomuus, huimaus ja pahoinvointi. SNRI-lääkkeiden tavallisimpia haittavaikutuksia ovat päänsärky, huimaus, pahoinvointi ja suun kuivuminen. Eri lääkkeillä kuitenkin voi olla hyvinkin erilaiset haittavaikutukset. Hoidosta aiheutuvia haittoja esiintyy potilailla yksilöllisesti eivätkä kaikki koe välttämättä haittoja ollenkaan. Useimmilla lääkkeillä haitat esiintyvät hoidon alussa ensimmäisten kahden viikon aikana ja ovat ohimeneviä.

Lue lisää:
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät käytetyimpiä masennuslääkkeitä »
Trisyklisiä masennuslääkkeitä käytetty pitkään »

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät käytetyimpiä masennuslääkkeitä

Tällä hetkellä laajimmin käytetyt masennuslääkkeet ovat vaikutusmekanismiltaan selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (selective serotonin reuptake inhibitors, SSRI-masennuslääkkeet). Ne kohottavat potilaan masentunutta mielialaa vaikuttamalla aivojen serotoniinivälittäjäaineeseen.  

”Liikunta tukee henkistä hyvinvointia.”

Selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä on käytetty masennustilojen hoidossa noin 15 vuotta. Suomessa ne ovat yleisimmin käytetty lääkeryhmä.

SSRI-lääkeryhmään kuuluu kuusi lääkettä: essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sertraliini ja sitalopraami. Näistä eniten käytettyjä ovat essitalopraami ja sertraliini.

Selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien suosio perustuu niiden yksinkertaiseen annostukseen, hyvään siedettävyyteen ja vähäiseen toksisuuteen myös yliannosten yhteydessä. SSRI-lääkkeillä hoito voidaan aloittaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen tehokkaalla annoksella. Usein lääkeannosta voidaan suurentaa parhaimman hoitotuloksen ja oireettomuuden saavuttamiseksi. SSRI-lääkkeiden vaikutus voi alkaa viikon tai kahden kuluessa, mutta vaikutusta voi joutua odottamaan pidempäänkin. Lääkitystä ei ole syytä lopettaa ilman perusteltua syytä liian nopeasti ja asiasta tulee aina neuvotella hoitavan lääkärin kanssa.

Kuten useimmat lääkkeet, myös selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät saattavat aiheuttaa haittavaikutuksia. Niitä ei ilmene jokaisella, ja ne häviävät yleensä muutaman viikon kuluessa hoidon jälkeen. Tyypillisimpiä ovat pahoinvoinnin tunne sekä ripuli ja vatsanväänteet. Lisäksi voi aiheutua unettomuutta, hikoilua, päänsärkyä tai seksuaalisia toimintahäiriöitä.

SSRI-lääkkeitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöissä, kuten paniikkihäiriössä, pakko-oireisissa tiloissa, syömishäiriöissä sekä alkoholin liikakäytön taustalla olevassa masennuksessa.

Lue lisää:
Lääkehoidolla keskeinen merkitys masennuksen hoidossa »
Muut masennuslääkkeet »

Lääkehoidolla keskeinen merkitys masennuksen hoidossa

Lääkkeet ovat masennuksen hoidossa keskeisessä asemassa. Niiden merkitys korostuu varsinkin vakavien masennustilojen hoidossa. Vanhimmat masennuksen hoidossa käytetyt lääkkeet ovat olleet käytössä jo yli 50 vuoden ajan. 

”Valtaosa masentuneista hyötyy lääkehoidosta.”

Lääkehoitojen avulla voidaan helpottaa yhä useamman masennuksesta kärsivän elämää, ja arvioiden mukaan noin kaksi kolmesta masennukseen sairastuneesta hyötyy lääkkeistä tavalla tai toisella.

Uusien masennuslääkkeiden käyttö perustuu niiden helppokäyttöisyyteen sekä nopeaan vaikutukseen. Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet vaikuttavat yleensä yhteen tai useampaan hermosolujen välisen tiedonkulun mekanismiin. Parantumisen kannalta tärkeimpiä välittäjäaineita ovat serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini.

Masennuksen lääkehoito vaatii kärsivällisyyttä, sillä oireet lievittyvät vähitellen. Lisäksi oireiden poistuttua lääkitystä on hyvä jatkaa riittävän pitkään toipumisen jälkeen masennuksen uusiutumisvaaran vuoksi.

Masennuksen hoitoon on käytettävissä rakenteeltaan, haittavaikutuksiltaan ja teholtaan toisistaan poikkeavia masennuslääkkeitä. Lääkkeen valinta ja käytettävä lääkeannos määräytyvät aina yksilöllisesti.

Yleisiä ohjeita lääkehoidosta

• Selvitä lääkkeesi hyödyt ja haitat lääkärisi kanssa. Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia.
• Ole kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Hoito ei välttämättä tehoa heti.
• Älä lopeta lääkettä omin päin vaikka tuntisitkin, että olet jo kunnossa.
• Vältä alkoholia.
• Masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta.

Lue lisää:
Hoitoon kannattaa hakeutua ajoissa »
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät käytetyimpiä masennuslääkkeitä »

Hoitoon kannattaa hakeutua ajoissa

Jos masennus jatkuu pitkään, se pahenee vähitellen. Uusiutuvat masennusjaksot ovat hoitamattomina usein entistä vakavampia. 

Hoitoon tuleekin hakeutua riittävän ajoissa jos tunnistaa itsessään joitakin masennukselle tyypillisistä piirteistä (Ks. Tunnista oireet). Masennustila on vakava, jos potilas on lähes jatkuvasti masentunut, surullinen ja ärtynyt sekä masennuksen oireet ovat jatkuneet vähintään kahden viikon ajan.

Oireiden varhaisessa tunnistamisessa läheiset ovat erittäin merkittävässä roolissa. Ajoissa aloitettu oikeanlainen hoito saattaa parhaassa tapauksessa jopa estää vakavan masennuksen kehittymisen.

Hoitoon hakeutumiseen esteitä

• Syvästi masentunut ajattelee, ettei hän hyödy hoidosta, koska kaikki muukin on toivotonta ja masentunut löytää helposti vahvistusta negatiivisille ajatuksilleen.
• Masentunut ei itse ymmärrä kärsivänsä sairaudesta, jota voidaan hoitaa. Huonoa oloa selitetään vaikealla elämäntilanteella.
• Masentunut itse ja hänen läheisensä vaativat toistuvasti ryhdistäytymistä. Vaikeasta masennuksesta ei kuitenkaan parane pelkällä tahdonvoimalla.
• Alkoholiin turvaudutaan ennemmin kuin lääkehoitoon. Alkoholi pahentaa tilannetta ja heikentää selvästi lääkehoidon tehokkuutta ja masennuksen ennustetta.
• Häpeä ja leimautumisen pelko estävät hoitoon hakeutumista. Kuitenkin lähes joka toinen kärsii kerran elämässään hoitoa vaativasta masennuksesta.
• Hoitoon hakeutuminen on liian suuri ponnistus uupumuksen tilassa ilman ulkopuolista apua.

Lue lisää:
Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen »
Lääkehoidolla keskeinen merkitys masennuksen hoidossa »

Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen

Porilainen depressiohoitaja Päivi Väkiparta työskentelee tiiviisti masennuksen parissa ja tapaa lähes päivittäin siitä kärsiviä ihmisiä.

Depressiohoitajaksi kutsutaan masennuksesta kärsivien opastukseen, seurantaan ja psykososiaaliseen tukemiseen erikoistunutta sairaanhoitajaa tai terveydenhoitajaa.  Työhön on tietyt edellytykset, eikä depressiohoitajaksi voi ryhtyä kuka tahansa. ”Yleensä hoitajalta edellytetään kokemusta ja syvempää tietämystä mielenterveystyöstä, minkä vuoksi suurin osa meistä on psykiatrisia sairaanhoitajia”, Päivi Väkiparta kertoo.

Ensimmäiset depressiohoitajat aloittivat työnsä suomalaisissa terveyskeskuksissa noin kymmenen vuotta sitten ja hyvien kokemusten myötä määrä on lisääntynyt tasaisesti. Sekä potilaat että lääkärit ovat olleet tyytyväisiä depressiohoitajiin. Väkiparran mukaan syyt menestyksen taustalla ovat selviä: ”Depressiohoitajien avulla masentuneiden hoitoa on pystytty tehostamaan ja siihen on saatu enemmän jatkuvuutta ja seurantaa. Myös hoitoon tulemisen kynnys on madaltunut, koska depressiohoitajat toimivat terveysasemilla.”

Mitä depressiohoitaja tekee?

Depressiohoitajan työ on monipuolista ja suurin osa ajasta kuluu vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. Työhön kuuluu oireiden kartoitusta, taustakartoitusta, opetusta, ohjausta, tukemista sekä hoidon että toipumisen seurantaa yhteistyössä hoidosta vastaavan lääkärin ja psykiatrin avulla. Yhteydenottokynnys yritetään pitää matalana ja jatkoseurantaa pidetään myös yllä puhelinkontakteilla.

Päivi Väkiparran työpäivä alkaa yleensä tutustumalla päivän tuleviin asiakkaisiin lähetteiden ja kertomusten kautta. Ensimmäinen vastaanotto alkaa klo 8.30. Hän tapaa aamupäivän aikana sekä uusia että vanhoja asiakkaita. Hän kertoo tapaavansa kasvotusten keskimäärin kolme asiakasta päivittäin. Vastaanoton jälkeen Väkiparralla on puhelinaika, jolloin asiakkaat varaavat aikoja ja eri yhteistyötahot voivat konsultoida depressiohoitajaa.

Depressiohoitajan tyypillisimpiä asiakkaita ovat lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivät henkilöt, jotka ohjautuvat vastaanotolle pääasiassa lääkäreiden ja sairaanhoitajien kautta. Rajanveto vaikean ja keskivaikean masennuksen välillä voi Väkiparran mielestä olla ajoittain haastavaa, mutta yleensä vaikeaan muotoon liittyy selvä toimintakyvyn lasku ja kyvyttömyys tulla toimeen itsenäisesti.  ”Olipa vastaanotolle hakeutuneen masennus lievä tai vaikea, pääasia on, että hänet ohjataan mahdollisemman nopeasti hoidon piiriin”, Väkiparta toteaa.

Masennukseen liittyy usein väärinymmärryksiä

Minkälainen vaiva masennus sitten on ammattilaisen näkökulmasta? Depressiohoitaja Väkiparran mukaan kyseessä on erittäin yleinen ja helposti uusiutuva mielenterveyden häiriö, joka on monella tapaa vaikeasti tunnistettavissa. ”Ongelmana on se, että häiriön tunnistaminen tuottaa vaikeuksia sekä henkilölle itselleen, hänen ympärillään oleville että jopa terveydenhuollon ammattilaisille.”

Masennukseen liittyy nykypäivänä edelleen myös joukko harhakäsityksiä ja väärinymmärryksiä, jotka leimaavat sitä. ”Vaikka masennuksesta on puhuttu paljon ja se on noussut yhä voimakkaammin esiin myös julkisuudessa, hoitoon tulo voidaan edelleen kokea nöyryyttävänä ja heikkouden merkkinä. Usein masennuksen yhteydessä puhutaan sairaudesta, vaikka se on mielenterveyden häiriö. Tämän seurauksena masennukseen liittyy paljon häpeää, eivätkä ihmiset välttämättä kovin helposti lähde oma-aloitteisesti puhumaan asiasta”, Väkiparta kertoo. Masennusta pidetään asiantuntijan mukaan usein myös itse aiheutettuna, mikä saattaa osaltaan lisätä siihen liittyvää häpeää. Lisäksi masennus on moniin somaattisiin sairauksiin verrattuna vähemmän konkreettinen, mikä saattaa tehdä siitä myös vähemmän hyväksyttävän. ”Toisin kuin somaattisia sairauksia, masennusta ei voi nähdä. Siksi muiden voi olla ylipäätään vaikeampi hyväksyä mieleen liittyviä häiriöitä.”

Masennuksen onnistunut hoitaminen

Masennuksen onnistuneen hoitamisen lähtökohtana on Väkiparran mukaan hyvä hoitosuhde. Ratkaisevaa on, miten asiakas otetaan vastaan ja miten hän tulee kuuluksi. Hyvän hoitosuhteen rakentaminen lisää usein myös hoitomyöntyvyyttä. Hyvin tärkeää on luoda ja pitää yllä toivo paranemisesta.

Psykoedukaatiolla on tärkeä rooli hoitomyöntyvyyden lisäämisessä. ”Psykoedukaatiolla tarkoitetaan lähinnä masentuneen opastamista. Asiakkaalle annetaan tietoa masennuksesta ja sen luonteesta, hoidoista ja hoidon hyödyistä sekä hoitamattomuuden seurauksista”, Väkiparta tarkentaa. Mitä sitten seuraa, jos masennusta ei hoideta? ”Riskinä on kierre, jossa hoitamattomuus syventää masentuneen pahaa oloa, elämänhalu hiipuu ja hän saattaa eristäytyä omiin oloihinsa. Hoitamattomana masennukseen liittyy myös kuoleman riski.”

Masennuksen hoidon valintaan vaikuttavat yleensä masennuksen vaikeusaste ja toisaalta sen aiheuttamat oireet. Hoitovaihtoehtoina ovat alussa psykoedukaatio ja lääkehoito. ”Kaikkein lievimmissä tapauksissa pelkkä keskustelu saattaa riittää, mutta vaikeimmissa tapauksissa lääkehoito on osana hoitoa”, Väkiparta sanoo.  Hänen mukaansa lääkkeillä voidaan tehostaa hoitovastetta lieventämällä masennuksen oireita ja kohentamalla masentuneen mielialaa, toimintakykyä, vireystilaa, unta sekä keskittymiskykyä.

Väkiparran mukaan myös puhumisella on tärkeä rooli. ”Joskus puhuminen ystävän tai tuttavan kanssa riittää saamaan uutta näkökantaa tuntemuksilleen, aina ei tarvita ammattiapua”, hän muistuttaa.

Terapia ja lääkehoidot luovat synergiaa

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon masennuksen hoidoista ja useissa yhteyksissä terapia ja lääkehoidot on asetettu vastakkain. Näissä keskusteluissa erityisesti lääkehoitojen hyötyä on monesti kyseenalaistettu. Tähän Väkiparta, joka on toiminut myös psykoterapeuttina, huomauttaa: ”Mielestäni lääkkeet ovat yleensä potilaalle oiva apu, kunhan niitä osataan käyttää oikealla tavalla ja niiden annostelua noudatetaan lääkärin ohjeen mukaan.”

Väkiparran mukaan keskustelu terapian ja lääkehoitojen roolista on ajautunut ehkä hieman väärille urille, koska molemmat niistä ovat tärkeitä palasia masennuksen onnistuneessa hoidossa. Vastakkainasettelun sijaan ne tulisi nähdä toisiaan tukevina hoitoina, jotka tuovat masentuneen hoitoon synergiaa. ”Terapia usein auttaa masentunutta, mutta lääkehoidon tuella päästään usein nopeampiin muutoksiin. Usein asiakas motivoituu terapiaan paremmin, kun hän huomaa oireiden lievenevän lääkehoidolla. Olen myös havainnut, että lääkkeet auttavat masentunutta käsittelemään tunteitaan paremmin”, Väkiparta toteaa.

Lue lisää:
Masennuksenhoidon kompastuskivi »
Hoitoon kannattaa hakeutua ajoissa »

Masennuksenhoidon kompastuskivi

Masennuksenhoidon kompastuskivenä on usein se, että masennuksen lääkehoito päättyy liian aikaisin. Hoidon tulisi suositusten mukaan kestää vähintään puoli vuotta. Masennuksen yleinen oire on toivottomuus, joka kohdistuu helposti myös lääkehoitoon.

Hoidon alkuvaiheessa lääkkeestä ei uskota olevan hyötyä, sillä tyypillisesti lääkkeen myönteinen vaikutus antaa odottaa itseään vähintään viikon, usein pidempäänkin. Toisaalta masennuksen ensioireiden poistuttua potilas voi tuntea, että masennus on voitettu, mikä johtaa lääkkeen käytön lopettamiseen aivan liian varhain.

Hoidon keskeyttämisen ongelmallisuus kävi ilmi myös suomalaistutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten hoitosuosituksia todellisuudessa noudatetaan potilaiden keskuudessa.  Vaikka suurin osa tutkituista masennuspotilaista aloitti masennuslääkityksen akuuttivaiheessa, lähes puolet keskeytti hoidon tutkimusaikana. Itsenäisten lopetuspäätöksen takana oli muun muassa lääkeriippuvuuteen sekä mahdollisiin haittavaikutuksiin liittyviä pelkoja (Melartin ym. 2005). Masennuksesta toipumisen kannalta akuuttivaiheessa olisi kuitenkin tärkeää jatkaa aloitettua lääkehoitoa vähintään puolen vuoden ajan, kunnes täysi oireettomuus on saavutettu.

Masennukseen kannattaa hakea ajoissa apua

Suomalaisista noin 5-7 prosenttia kärsii vuoden aikana masennuksesta. Masennustilat ovat naisilla noin 1,5–2 kertaa yleisempiä kuin miehillä. Vain vähemmistö depressiota potevista hakee aktiivisesti hoitoa masennukseensa terveydenhuollosta (Depressio: Käypä hoito -suositus, 2024).

Hoidon suunnittelussa keskeinen kysymys on masennustilan vaikeusasteen arviointi (lievä, keskivaikea, vaikea) ja erottelu ensimmäisen masennustilan ja toistuvan depression välillä. Depression hoito jaetaan kolmeen vaiheeseen; akuuttivaiheeseen, jatkohoitoon ja ylläpitohoitoon.

Masennustilojen akuuttivaiheessa keskeisimpiä hoitomuotoja ovat masennuslääkkeet ja psykoterapiat. Lääkehoito on sitä tärkeämpää, mitä vaikeammasta depressiosta on kysymys. Vaikeassa tai psykoottisessa masennustilassa on syytä aina käyttää lääkehoitoa. Keskivaikeassa depressiossa masennuslääkehoito on yleensä tarpeen. Lievässäkin masennustilassa masennuslääkehoito on aiheellinen. Lääkehoidon sijasta tai rinnalla voidaan lievässä ja keskivaikeassa depressiossa käyttää vaikuttavaksi todettua psykoterapiaa. Noin puolella depressiopotilaista esiintyy samanaikaisesti jokin ahdistuneisuushäiriö, joista tyypillisimpiä ovat paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, eräät muut pelkotilat ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Masennuksen hoidon tavoitteena on täydellinen toipuminen

Hoitomuodoista riippumatta masennuspotilas tarvitsee säännöllistä seurantaa. Masennuslääkehoitoa on aina syytä jatkaa akuuttivaiheen jälkeen noin puolen vuoden ajan, kunnes potilas on täysin oireeton.

Masennuksen hoidossa tavoitteena on täydellinen toipuminen. Oireiden uusiutumisen vaara on suuri, jos hoito lopetetaan heti niiden hävitessä. Kun oireettomuutta on jatkunut yhtäjaksoisesti puolen vuoden ajan, lääkehoito voidaan lopettaa vähitellen muutaman viikon kuluessa ja lääkärin kanssa seurataan yhdessä tilannetta. Äkillinen ja omin päin tapahtuva masennuslääkityksen lopettaminen voi turhaan aiheuttaa epämukavia oireita.

Läheisten tuki ja kannustus auttavat masentunutta sitoutumaan hoitoon ja toipumaan sairaudestaan. Myös vertaistuki koetaan hyödylliseksi. Tietoa ja tukea potilaalle ja läheisille on saatavilla mm. apteekista, potilas- tai omaisjärjestöiltä sekä Internetistä.

Ylläpitohoitoa suositellaan toistuvissa masennustiloissa

Ylläpitohoidon aloittaminen on suositeltavaa, jos kyseessä on kolmas elämänaikainen masennusjakso. Jos sairausjaksot ovat olleet vaikeita tai psykoottisia tai niihin on liittynyt vaikeaa toimintakyvyn heikkenemistä, pitkäaikaista ylläpitohoitoa voidaan harkita jo aiemmin.

Ylläpitohoidon avulla voidaan pienentää merkittävästi masennuksen uudelleen puhkeamisen todennäköisyyttä, mutta se on mielekästä vain, jos akuuttivaiheessa on todettu hyvä vaste masennuslääkkeeseen.

Kaikilla masennuslääkkeillä on tunnettuja ja tyypillisiä haittavaikutuksia. Nämä johtavat akuuttivaiheessa lääkityksen keskeyttämiseen noin 10–15 %:lla hoidetuista potilaista. Jotkin haittavaikutukset, esimerkiksi seksuaalisten toimintojen häiriöt, painonnousu tai suolisto-oireet, saattavat muodostua merkittävämmiksi pitkäaikaishoidossa kuin akuuttivaiheessa (Depressio: Käypä hoito -suositus, 2024) .

Masennuslääkkeissä on eroja

Masennuksen lääkehoito on aina yksilöllinen, lääkärin ja potilaan yhteisymmärrykseen perustuva sopimus, jota hoitojakson aikana tarvittaessa tarkistetaan. Tärkeintä hoidon onnistumisessa on noudattaa tehtyjä hoitopäätöksiä.

Lähteet:
Depressio (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (Viitattu 21.2.2025). Saatavilla Internetissä: https://www.kaypahoito.fi.

Melartin TK, Rytsälä HJ, Leskelä US, Lestelä-Mielonen PS, Sokero TP, Isometsä ET. Continuity is the main challenge in treating major depressive disorder in psychiatric care. J Clin Psychiatry 2005;66:220–227.

Lue lisää:
Psykoterapia perustuu keskusteluun ja vuorovaikutukseen »
Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen »

Psykoterapia perustuu keskusteluun ja vuorovaikutukseen

Masentunut tarvitsee usein tukea ja mahdollisuutta keskusteluun. Lääkehoitojen ohella erilaiset psykoterapiat ovat tärkeä osa masennuksen hoitoa. Psykoterapia on yleiskäsite monille psykoterapiamuodoille, joiden taustateoria ja työskentelytapa saattavat erota toisistaan merkittävästi.

Psykoterapia on hoitomuoto, joka perustuu ammattimaiseen keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Hoitoa antavat varta vasten koulutetut terapeutit. Yksittäisenä hoitomuotona psykoterapia voi olla tehokas masennuksen lievissä muodoissa. Vaikeammissa masennustapauksissa tarvitaan myös lääkehoitoa.

Psykoterapian tavoitteena on tunnistaa masennuksen taustalla olevia ja sitä ylläpitäviä tekijöitä ja samanaikaisesti auttaa masentunutta löytämään uudenlaisia ratkaisuja ja suhtautumistapoja omaan elämäntilanteeseen. Toisin sanoen masentuneen henkilön toipumista edistetään vaikuttamalla ajatusmalleihin, mielikuviin, tunne-elämään, minäkäsitykseen ja toimintatapoihin.

Hoidossa onnistuminen edellyttää sitä, että masennuksesta kärsivältä henkilöltä löytyy valmiutta ja halua tutkia itseään ja omia toimintatapojaan hyvässä yhteistyössä terapeutin kanssa. On hyvä muistaa, että psykoterapian hyödyt eivät synny itsestään. Ne vaativat henkilöltä paljon pohdintaa ja ajatustyötä.

Masennuksen hoidossa tyypillisimmin käytettyjä psykoterapiamuotoja ovat kognitiivinen lyhytpsykoterapia, ratkaisukeskeinen terapia, interpersoonallinen psykoterapia sekä psykodynaaminen terapia. Yksilöterapian lisäksi on saatu hyviä tuloksia ryhmä-, pari-, ja perheterapialla. Seuraavassa annetaan muutamia esimerkkejä erilaisista psykoterapiamuodoista ja niiden tavoitteista.

Kognitiivista lyhytpsykoterapiaa voidaan soveltaa lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa. Sen tavoitteena on muuttaa masennusta aiheuttavia ja ylläpitäviä asenne- ja käyttäytymismalleja ja lisätä ongelmanratkaisukeinoja.

Ratkaisukeskeiset ja ongelmanratkaisuterapiat soveltuvat lähinnä lievistä masennustiloista kärsiville potilaille. Terapian tavoitteena on saada potilas määrätietoisesti työskentelemään ongelmallisen tilanteensa ratkaisemiseksi, mikä samalla lievittää masennusta.

Interpersoonallinen psykoterapian tavoitteena on käsitellä masennusta aiheuttavia ja ylläpitäviä ihmissuhdeongelmia, rooliristiriitoja ja menetyksiä.

Psykodynaaminen terapia tarkoittaa hoitomuotoa, jossa potilas ja psykoterapeutti tapaavat 1–2 kertaa viikossa. Sen tavoitteena on selvitellä masennukselle altistavia elämänhistorian aikana syntyneitä ongelmia, purkaa niitä ja näin vahvistaa minuutta.

Lue lisää:
Hyvät hoidot mahdollistavat parantumisen »
Masennuksenhoidon kompastuskivi »

Hyvät hoidot mahdollistavat parantumisen

Masennus on usein parannettavissa hyvien ja monipuolisten hoitovaihtoehtojen ansiosta. Keskeistä toipumiselle on se, että sairaus tunnistetaan ja hoito aloitetaan mahdollisimman varhain. 

”Varhainen tunnistaminen ja hoitaminen edistävät toipumista.”

Masennuksen syyt ja siihen liittyvät oireet ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Sama pätee masennuksen hoitovaihtoehtoihin. Hoito, joka tehoaa yhdelle, saattaa olla tehoton toiselle.

Tavallisimpia masennuksen hoitomuotoja ovat lääkehoidot ja psykoterapiat. Potilaan oma rooli on tärkeä parantumisprosessissa. Itsehoidolla ja elintapojen muutoksella potilas voi edistää toipumistaan.

Masennuksen hoidolla voi olla useita eri tavoitteita. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman täydellinen toipuminen. Jatkohoidolla pyritään estämään sairauden välitön uusiutuminen. Niin sanotussa ylläpitovaiheessa hoidon tavoitteena on suojata potilasta masennuksen uudelleenpuhkeamiselta.

Lue lisää:
Masennuksen seuranta tärkeä osa hoitoa »
Psykoterapia perustuu keskusteluun ja vuorovaikutukseen »

Masennuksen seuranta tärkeä osa hoitoa

Masennus saattaa sairautena olla pitkäaikainen ja uusiutuva. Tästä syystä myös paranemisen seuranta kuuluu olennaisena osana masennuksen hoitoon. 

”Myös läheiset kaipaavat tukea.”

Sairastuneiden perheenjäsenten jaksamiseen kiinnitetään myös huomiota. Erityisesti lapsille vanhemman masennus voi olla hämmentävää ja raskasta.  Perheenjäsenille tulisikin järjestää mahdollisuus keskusteluihin ja muuhun tukeen.

Seurannan pääasiallinen huomio kiinnittyy masentuneen oireisiin. Tämän lisäksi huomiota kiinnitetään usein myös sosiaalisiin toimintoihin, harrastuksiin osallistumiseen ja liikunnan määrään, ravitsemustilaan ja alkoholin käyttöön. Masennuslääkehoitoa saavien osalta seurataan lääkkeiden hyötyjä ja haittoja.  Lääkkeen käyttö lääkärin ohjeiden mukaan on ensiarvoisen tärkeää masennuksen hoidossa. Lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin, vaan aina yhteisymmärryksessä oman lääkärin kanssa.

Lue lisää:
Mitkä ovat masennuksesta toipumisen peruselementit? »
Hyvät hoidot mahdollistavat parantumisen »

Mitkä ovat masennuksesta toipumisen peruselementit?

Masennuksen hoidon asiantuntijan mukaan etenkin toipumiseen tarvittava aika aliarvioidaan usein, ja siksi masentuneelle sekä heidän läheisilleen on ensisijaisen tärkeää korostaa hoidon jatkuvaa luonnetta, joka on keskeistä toipumisen kannalta. ”Masentuneiden kanssa keskustellaan vastaanotolla paljon siitä, että toipuminen vaatii aina reilusti aikaa. Haluamme ammattilaisina korostaa, että varsinkin vakavammassa masennuksessa lääkehoidon tulisi kestää useita kuukausia, jotta toipuminen voidaan saavuttaa”, toteaa psykiatrian dosentti Ulla Lepola Kuopion Psykiatriapalvelu Oy:sta.

Lepolan mukaan hoidon pitkäjänteisyyttä tulisi korostaa erityisesti silloin, kun henkilöllä on takanaan kaksi tai useampi masennuksen uusitutumista, koska näissä tapauksissa uuden sairastumisen todennäköisyys kasvaa yhä herkemmin.

Toipumisen keskiössä masentunut itse

Masennuksesta toipuminen on luonnollisesti eniten kiinni henkilöstä itsestään. Hän voi omalla toiminnallaan toisaalta edesauttaa toipumisprosessia, mutta samaan aikaan myös tehdä siitä haastavampaa. ”Tyypillisimpiä toipumista uhkaavia tekijöitä ovat liiallinen alkoholin käyttö ja hoidon laiminlyöminen tai keskeyttäminen esimerkiksi lääkehoidon tapauksessa. Jälkimmäistä tapahtuu usein siinä vaiheessa, kun masentunut kokee itsensä oireettomaksi tai toipuneeksi eli hänen sairaudentuntonsa on heikentynyt.”, Lepola toteaa.

Tärkeää olisi huolehtia myös stressitekijöiden minimoinnista. Asiantuntijan mukaan esimerkiksi monet toipumisvaiheessa olevat eivät osaa pitää riittävästi huolta omasta työnteostaan: Töihin palataan liian nopeasti ja työpäivillä on tapana venyä pitkään, jolloin väsyminen on lähes väistämätöntä.

Entä minkälaiset asiat siteen edistävät toipumista? Lepolan mukaan Omahoidon merkityksen ymmärtäminen ja sen noudattaminen ovat kaiken lähtökohta. Sitä seuraa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen, jossa uni, liikkuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat tasapainossa. ”Valitettavan usein juuri ystävyyssuhteista ei jakseta pitää huolta, mikä on sinänsä harmillista, koska juuri sen kautta on mahdollista saada sitä sosiaalista tukea omaan toipumiseen”, hän toteaa.

Onnistuneen toipumisen perusedellytyksenä on usein myös se, että läheiset ovat sairastuneen tukena ja ymmärtävät masennuksen luonteen kokonaisvaltaisesti. Siksi heidän osallistamisensa esimerkiksi vastaanottokäynneille on asiantuntijan mielestä nykypäivänä yhä tärkeämpää.

Hoitavan yksikön tavoitteena vähäiset haitat ja jäännösoireet

Toipumisen kannalta tärkeässä roolissa on myös hoidosta vastaava taho, jonka tulisi tukea masentuneen omahoitoa ja varmistaa hoidon jatkuvuus pitkällä tähtäimellä. Tässä hyvänä työkaluna toimii esimerkiksi hoitavan yksikön laatima yksilöllinen hoitosuunnitelma, jota viedään yhdessä eteenpäin masentuneen henkilön kanssa.

Toinen toipumista tukeva keino yksikön näkökulmasta on huomion kiinnittäminen lääkevalintoihin. Lepola korostaa, että hoidon jatkuvuutta voidaan parantaa huolehtimalla siitä, että valittu lääkehoidolla saadaan aikaan mahdollisimman vähäiset jäännösoireet sekä haittavaikutukset. Masennukseen liittyvistä jäännösoireista tyypillisimpiä ovat muun muassa eriasteiset keskittymisvaikeudet, uniongelmat sekä epämääräiset kivut. ”Masennukseen liittyvissä kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti keskittymisvaikeudet ovat sairastuneilla melko yleisiä vielä hoidon aloittamisen jälkeenkin. Näihin kognitiivisiin ongelmiin on alettu kiinnittää hoidossa yhä enemmän huomiota”, sanoo Lepola.

Lääkehoitojen haittavaikutuksista esimerkiksi päänsärky, ahdistuneisuus ja pahoinvointi ilmenevät yleensä nopeasti hoidon aloituksen jälkeen, mutta usein ne myös häviävät ajan kuluessa. Osa haitoista ilmenee puolestaan vasta siinä vaiheessa, kun lääkehoitoa on käytetty jo jonkin aikaa. ”Esimerkiksi painonnousu on usein ongelma, varsinkin pitkäaikaisessa lääkehoidossa, sillä siitä saattaa seurata jopa kymmenen kilon painonnousu. Lisäksi erilaiset seksuaaliset haitat, kuten erektiohäiriöt ja mielenkiinnon puute ovat mahdollisia”, Lepola kertoo. Olipa kyse kummasta haittakokonaisuudesta tahansa, vaikuttaa se negatiivisesti henkilön motivaatiota jatkaa hoitoa suunnitellusti.

Perinteisesti hoitavalla yksiköllä on ollut kaksi vaihtoehtoista tapaa reagoida haittavaikutuksiin: joko lääkkeen vaihtaminen tai sen tauottaminen. Nykypäivänä jälkimmäistä vaihtoehtoa ei Lepolan mukaan kuitenkaan suositella, sillä sen on todettu lisäävän osaltaan masennuksen uusiutumisen riskiä.

Lue lisää:
Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen »
Masennuksen seuranta tärkeä osa hoitoa »

Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen

Kristiina Huhtamäki on toiminut depressiohoitajana Seinäjoen terveyskeskuksessa yli 10 vuoden ajan. Tänä aikana on Huhtamäen mukaan tapahtunut selviä muutoksia sekä masennuksesta kärsivien profiilissa että perusterveydenhuollon tavassa hoitaa masennusta.

Minkälainen tausta depressiohoitajilla on ja mikä on heidän roolinsa perusterveydenhuollossa?

Yleensä meillä depressiohoitajilla on psykiatrisen sairaanhoitajan tausta ja mielellään riittävän pitkä työkokemus terveydenhuollosta. Osalla saattaa olla myös terapiakoulutus, joka ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys.

Mitä tulee depressiohoitajan rooliin, niin optimitilanteessa depressiohoitaja työskentelee läheisessä yhteistyössä terveyskeskuslääkärin kanssa. Perusterveydenhuollossa lääkäreiden vaihtuvuus on kuitenkin melko suuri, mikä tuo tietynlaisia haasteita hoitotiiminä toimiselle.

Virallisesti masennuksesta kärsivän hoitovastuu on usein lääkärillä, joka tekee diagnoosin, määrää lääkityksen ja määrittelee sairauslomatarpeen. Depressiohoitajan vastuulla on puolestaan yksilökohtaiset, hoitoa tukevat vastaanottokäynnit, joista tieto kulkeutuu hoitavalle lääkärille, joka on joko terveyskeskuslääkäri tai työterveyslääkäri. Lisäksi hoitaja tukee kaikin mahdollisin keinoin omahoidon toteutumista ja seuraa masentuneen vointia erilaisia mittareita hyödyntäen.

Mitkä ovat depressiohoitajan tärkeimpiä työkaluja masennuksen hoidossa?

Tärkeää on totta kai, että jokainen masennuksesta kärsivä tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Sen jälkeen hoitaja voi tarjota yksilöllistä tietoa masennuksesta ja sen hallintakeinoista sekä auttaa häntä oman elämäntilanteensa ja masennuksen taustalta löytyvien syiden ymmärtämisessä. Tätä kautta masennuksesta kärsivä oppii myös itse auttamaan itseään ja löytämään uusia ratkaisuja omaan tilanteeseensa.

Miten masennuksesta kärsivät ohjautuvat depressiohoitajan vastaanotolle?

Pääsääntöisesti lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen lähettää henkilön siinä vaiheessa, kun on aihetta epäillä masennusta tai se on jo todettu. Monelle masentuneelle depressiohoitaja on se ensimmäinen kontakti, joten meidän haasteellisena tehtävänä on usein lähteä selvittämään tarkemmin masennuksen taustalla olevia syitä. Koska masennus voi johtua niin monesta tekijästä, on ajoittain vaikeaa selvittää, mistä tulisi lähteä liikkeelle.

Onko masennuksen hoito perusterveydenhuollossa muuttunut jollain tavalla?

Mielestäni aiemmin masennusta hoidettiin perusterveydenhuollossa melko kevyesti: Ihmiset ajautuivat vastaanotolle satunnaisesti joko päivystyksen kautta tai muiden lääkäreiden lähettämänä. Hoitosuhde saattoi siihen aikaan olla hyvin katkonainen ja tuntui siltä, että masennuksesta kärsivät jäivät hieman tyhjän päälle. Yleisenä käytäntönä tuntui olevan, että lääkäri antoi pätkän sairaslomaa, määräsi tietyt lääkkeet ja toivotteli hyvää jatkoa.

Nyt perusterveydenhuollon rooli osana masennuksen hoitoa on selvästi muuttunut. Uskon, että juuri depressiohoitajilla on ollut siihen oma vaikutuksensa. Aluksi meidät nähtiin terveyskeskuksessa hieman irrallisena palikkana, mutta nykyään kun puhutaan masennuksesta, niin kyllä siellä jossain aina depressiohoitaja mainitaan. Depressiohoitajan rooli on myös osaltaan parantanut ja selkeyttänyt terveyskeskuslääkäreiden työtä masennuksen hoidossa. Lääkäri ei ole enää ainoa ammattilainen, jonka vastuulle masennuksen hoito kuuluu.

Miten kuvailisit niitä masennuksesta kärsiviä, joita vastaanotollesi tyypillisesti ohjataan?

Tilastollisesti tarkasteltuna heidän joukossaan on ehkä eniten keski-ikäisiä työikäisiä naisia, mutta toki miehiäkin käy paljon. Painottuminen tietyn ikäisiin henkilöihin johtuu varmasti siitä, että juuri keski-iässä tapahtuu yleensä paljon muutoksia: Oma ikääntyminen, vanhempien poismeno, lasten muutto kotoa ja oma terveys saattavat aiheuttaa murhetta ja hankaloittaa elämää monella tavalla. Herkästi koetaan myös, ettei henkilö olekaan enää se ykköstekijä työelämässä tai pelätään muuten vain oman työn puolesta.

Nykypäivänä tuntuu myös, että vastaanotolla käy yhä enemmän myös yrittäjiä, jotka ovat jo luonteenpiirteiltään hyvin työorientoituneita ja elävät työn ehdoilla. Lisäksi tapaan paljon etenkin nuoria, itseään kohtaan vaativia naisia, joita kuormittavat työ, äitiys tai parisuhteeseen liittyvät asiat.

Yleisesti voidaan sanoa, että työhön liittyvä vaatimustaso on kaikilta osin noussut, mikä lisää etenkin ihmisten henkistä kuormitusta.

Minkälaisten oireiden kanssa potilaat tulevat vastaanotolle?

Monet heistä kokevat yksinäisyyttä, mutta yhä useammin myös tietynlaista riittämättömyyden tunnetta, mikä mielestäni johtuu osittain nykyisen työelämän luonteesta. Työ on hektistä, projektiluontoista ja kuormittaa näin enemmän myös aivoja. Monilla masentuneilla esiintyy erityisesti työkykyä heikentäviä oireita, kuten muistioireita tai keskittymisvaikeuksia. Työkyvyn kohentamisen haasteena on yllättävän usein se, että ihmisten työorientoituneisuus ei anna mahdollisuutta riittävään lepoon tai edes sairaslomaan. Varsinkin yksityisyrittäjille tämä on usein mahdoton ajatus.

Millä tavoilla yksikössänne tuetaan masentuneiden toipumista?

Ensiarvoisen tärkeää on tietenkin se, että jokainen masennuksesta kärsivä saa asianmukaista hoitoa ja tukea mahdollisimman yksilöllisesti. Kaikkia ei voida eikä kannata hoitaa samalla kaavalla. Hyvänä apukeinona tässä on hyvin laadittu, konkreettinen hoitosuunnitelma. Se ohjaa paitsi meidän ammattilaisten työtä, mutta auttaa myös masennuksesta kärsivää paremmin ymmärtämään omaa tilaansa ja hoidon tavoitteita.

Haluamme omalta osaltamme pitää huolta myös hoidon jatkuvuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrimme mahdollisimman tehokkaasti ohjaamaan eteenpäin sellaiset henkilöt, joiden toipumisessa on selkeitä haasteita. Yleensä näissä tapauksissa teemme lähetteen erikoissairaanhoitoon.

Lisäksi tarjoamme erityisesti omahoidon tueksi tarkoitettua ryhmähoitoa, jota on aiemmin hyödynnetty esimerkiksi erikoissairaanhoidossa. Omahoitoryhmässä masennuksesta kärsivillä on mahdollisuus kohdata vertaisiaan ja saada hyödyllistä tietoa ja vinkkejä omahoidon toteuttamiseen ja seurantaan.

Millä keinoilla masennuksesta kärsivät voivat mielestäsi edistää toipumistaan parhaalla mahdollisella tavalla?

Keskeisimpiä asioita ovat varmasti itsestään huolehtiminen ja oman voinnin seuranta. Omaseuranta tai oman voinnin havainnoiminen on sikäli merkityksellinen, että se antaa meille ammattilaisille paremmat mahdollisuudet tehdä hoitoon liittyviä päätöksiä, jotka vievät toipumista eteenpäin. Samalla henkilö saa itse paremman kuvan siitä, mitkä asiat mahdollisesti edistävät tai uhkaavat toipumista. Tärkeää on myös se, että masennuksesta kärsivä pitää myös itse huolta hoidon jatkuvuudesta esimerkiksi pitämällä huolta hoidon toteuttamisesta ja sovittuihin tapaamisiin osallistumisesta.

Lue lisää:
Asiantuntijavideo: Ajankohtaista masennuksen hoidossa »
Mitkä ovat masennuksesta toipumisen peruselementit? »

Asiantuntijavideo: ajankohtaista masennuksen hoidossa

Videon keskeiset teemat:

• Hoidon haasteet masennuksessa
• Nykypäivän hoidot ja hoidon periaatteet
• Miten hoitoja valitaan?
• Psykoterapia & lääkehoito

Lue lisää:
Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen »