Paniikkihäiriö – yleinen ja hoidettavissa
Paniikkihäiriö ilmenee toistuvina ja ennakoimattomina ahdistuneeisuuskohtauksina, joihin liittyy erilaisia ruumiillisia oireita ja potilas on ollut huolissaan oireiden uusiutumisesta pidemmän aikaa. Paniikkikohtaukset alkavat usein 20 ja 30 ikävuoden välillä. Hoitotulokset ovat usein hyviä, mutta oireet uusiutuvat herkästi varsinkin, jos hoito jää lyhytaikaiseksi. Oireet lievittyvät tai poistuvat suurimmalla osalla pidemmän ajan kuluessa.
Paniikkihäiriötä esiintyy enemmän nuorilla ja keski-ikäisillä kuin iäkkäillä.
Paniikkihäiriön oireet alkavat yleensä vähitellen. Osalla potilaista on ollut jokin elämäntapahtuma muutamia viikkoja ennen ensimmäistä kohtausta. Ensimmäiset paniikkikohtaukset tulevat yllättäen ja tilanteissa, jotka eivät aiemmin ole olleet erityisen ahdistavia. Myöhemmin kohtaukset voivat ilmaantua ilman näkyvää syytä. Ne tulevat usein myös tilanteissa, joissa potilas pelkää niitä esiintyvän. Kohtaukset koetaan pelottaviksi, ja varsin pian sairastumisen jälkeen potilaat alkavat tuntea olonsa jatkuvasti epämiellyttävän ahdistuneeksi. He alkavat vältellä tilanteita, joihin liittävät kohtauksen mahdollisuuden. Potilas voi vältellä kauppojen ja pankkien jonoja sekä monenlaisia sosiaalisia tilanteita. Liikennevälineissä kulkeminen voi olla joillekin mahdotonta; samoin siltojen, torien tai aukeiden paikkojen ylitys. Yleensä pelätään tilanteita, joista nopea poispääsy voi olla vaikeaa.
Paniikkihäiriön oireet
Paniikkihäiriölle ovat tunnusomaisia yllättävät, toistuvat ja voimakkaat ahdistuneisuuskohtaukset, joihin liittyy runsaasti erilaisia ruumiillisia oireita sekä kontrollin menettämisen ja jopa kuolemanpelkoa.
Suurin osa paniikkipotilaista kärsii myös masennuksesta jossain elämänsä vaiheessa. Paniikkikohtausten lisäksi lähes kaikilla potilailla on myös yleistä ahdistuneisuutta ja pelkoa sellaisia tilanteita kohtaan, joissa he ovat joskus saaneet kohtauksia.
Paniikkikohtauksiin liittyy voimakasta levottomuutta, ahdistuneisuutta ja pakokauhunomaista pelkoa sekä runsaasti erilaisia ruumiillisia oireita, kuten sydämentykytystä, rintakipua, hengenahdistusta, huimausta, pistelyä, puutumista, vatsavaivoja ja päänsärkyä. Kohtaukset tulevat yllättäen ilman varoitusta.
Tyypillistä paniikkikohtaukselle on, että oireet saavuttavat huippunsa kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen oireet yleensä alkavat helpottua. Kohtauksen jälkeen potilas saattaa tuntea itsensä väsyneeksi.
Yleisyys
Paniikkikohtaus satunnaisena ilmiönä on yleinen. Jopa joka viides ihminen voi saada jossain elämänsä vaiheessa yksittäisen paniikkikohtauksen. Paniikkihäiriötä esiintyy noin 2-5 %:lla väestöstä. Paniikkihäiriö alkaa tyypillisesti 20 ja 30 ikävuoden välillä, jolloin ilmaantuvat ensimmäiset paniikkikohtaukse. Lapsilla ja aikuisilla paniikkihäiriön oireet ovat samanlaisia.
Paniikkihäiriö on sairaus, jota voi joskus olla vaikea erottaa muista ahdistuneisuushäiriöistä tai masennuksesta. Paniikkihäiriö on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä.
Paniikkihäiriön syyt
Perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä, samoin psykologisilla seikoilla ja muutoksilla aivojen hermovälittäjäainetoiminnoissa. Useimmat potilaat luulevat kärsivänsä vakavasta ruumiillisesta sairaudesta saatuaan ensimmäiset kohtaukset. Kohtaukset herättävät suurta hätää, jopa kuolemanpelkoa, lisäten ahdistuneisuutta. Usein potilas saattaa kokea oireensa suhteettoman vakavina ja samalla aliarvioi oman selviytymiskykynsä.
Paniikkihäiriötä ei voi selittää yksinomaan psykologisesta näkökulmasta. Nykyisen tutkimuksen mukaan taustalla on muutoksia hermoston välittäjäainetoiminnoissa. Tähän viittaa myös tiettyjen masennuslääkkeiden tehokkuus paniikkihäiriön hoidossa.
Paniikkihäiriön hoito
Paniikkihäiriön hoito on kehittynyt ja monipuolistunut sekä sairauden tunnistamisen että uusien tehokkaiden lääkkeiden ja terapioiden myötä. Hoidon periaatteena on poistaa paniikkikohtaukset, ennakkopelko kohtauksista ja häiritsevä ahdistavien tilanteiden välttäminen sekä mahdolliset mielialahäiriöt, kuten masennus. Tärkeää on myös toimintakyvyn palauttaminen ja elämänlaadun korjaaminen. Kahvi ja muut kofeiinipitoiset juomat sekä alkoholi ja muut päihteet lisäävät alttiutta saada paniikkikohtaus. Kahvin ja muiden kofeiinipitoisten juomien sekä alkoholin ja muiden päihteiden käytön vähentäminen tai lopettaminen voivat vähentää paniikkikohtauksia. Myös tupakoinnin lopettamisesta on hyötyä.
On tärkeää altistaa itseään tilanteille, joita on alkanut välttelemään, ja laajentaa elinpiiriään. Myös omille tuntemuksilleen altistumista voi harjoitella kuten oppia sietämään nopeaa sydämentykytystä, hengästymistä, vapinaa ja hikoilua esim. urheillessa. Jooga, meditaatio ja erilaiset rentoutusharjoitukset sekä säännöllinen liikunta voivat vähentää paniikkikohtauksia.
Ahdistuksen hallintakeinot (mm. toisille ihmisille juttelu, keskittyminen ympäristöön ja sen havainnoimiseen, jonkin yksinkertaisen asian tekeminen tai keskittyminen johonkin kehon tuntemukseen) voivat helpottaa paniikin kohtaamista ja lievittää paniikkituntemuksia. Aiemmin toimineita keinoja kannattaa käyttää jatkossakin ja uusia keinoja on hyvä välillä kokeilla.
Lääkehoito
Paniikkihäiriön lääkehoito on usein luonteeltaan ”estolääkitystä”. Lääkehoitona käytetään ensisijaisesti masennuslääkkeitä vaikuttavia lääkkeitä (SSRI-lääkkeet). Ne ovat tehokkaita paniikkikohtausten, välttämiskäyttäytymisen ja häiriöön usein liittyvän masennuksen hoidossa.
Koska masennuslääkkeiden teho tulee hitaasti esille, voidaan tukilääkityksenä käyttää hoitavan lääkärin harkinnan mukaan muita lääkkeitä, esim. bentsodiatsepiinejä, jotka myös estävät paniikkikohtauksia ja vähentävät ahdistuneisuutta. Nämä pyritään kuitenkin lopettamaan masennuslääkkeiden alkaessa vaikuttaa, ja ne ovatkin tarkoitettuja tilapäiseen, lyhytaikaiseen ja satunnaiseen käyttöön.
Psykoterapia
Psykoterapiassa keskeisiä käsiteltäviä aiheita ovat oireymmärrys, voimavarojen lisääminen ja välttämisen vähentäminen. Ensisijaisia vaihtoehtoja ovat kognitiivinen psykoterapia ja pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia.
Paniikkihäiriöön on saatavilla myös nettiterapiaa, johon voi päästä lääkärin lähetteellä.