Depressiohoitajan näkökulmaa masennukseen
Kristiina Huhtamäki on toiminut depressiohoitajana Seinäjoen terveyskeskuksessa yli 10 vuoden ajan. Tänä aikana on Huhtamäen mukaan tapahtunut selviä muutoksia sekä masennuksesta kärsivien profiilissa että perusterveydenhuollon tavassa hoitaa masennusta.
Minkälainen tausta depressiohoitajilla on ja mikä on heidän roolinsa perusterveydenhuollossa?
Yleensä meillä depressiohoitajilla on psykiatrisen sairaanhoitajan tausta ja mielellään riittävän pitkä työkokemus terveydenhuollosta. Osalla saattaa olla myös terapiakoulutus, joka ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys.
Mitä tulee depressiohoitajan rooliin, niin optimitilanteessa depressiohoitaja työskentelee läheisessä yhteistyössä terveyskeskuslääkärin kanssa. Perusterveydenhuollossa lääkäreiden vaihtuvuus on kuitenkin melko suuri, mikä tuo tietynlaisia haasteita hoitotiiminä toimiselle.
Virallisesti masennuksesta kärsivän hoitovastuu on usein lääkärillä, joka tekee diagnoosin, määrää lääkityksen ja määrittelee sairauslomatarpeen. Depressiohoitajan vastuulla on puolestaan yksilökohtaiset, hoitoa tukevat vastaanottokäynnit, joista tieto kulkeutuu hoitavalle lääkärille, joka on joko terveyskeskuslääkäri tai työterveyslääkäri. Lisäksi hoitaja tukee kaikin mahdollisin keinoin omahoidon toteutumista ja seuraa masentuneen vointia erilaisia mittareita hyödyntäen.
Mitkä ovat depressiohoitajan tärkeimpiä työkaluja masennuksen hoidossa?
Tärkeää on totta kai, että jokainen masennuksesta kärsivä tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Sen jälkeen hoitaja voi tarjota yksilöllistä tietoa masennuksesta ja sen hallintakeinoista sekä auttaa häntä oman elämäntilanteensa ja masennuksen taustalta löytyvien syiden ymmärtämisessä. Tätä kautta masennuksesta kärsivä oppii myös itse auttamaan itseään ja löytämään uusia ratkaisuja omaan tilanteeseensa.
Miten masennuksesta kärsivät ohjautuvat depressiohoitajan vastaanotolle?
Pääsääntöisesti lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen lähettää henkilön siinä vaiheessa, kun on aihetta epäillä masennusta tai se on jo todettu. Monelle masentuneelle depressiohoitaja on se ensimmäinen kontakti, joten meidän haasteellisena tehtävänä on usein lähteä selvittämään tarkemmin masennuksen taustalla olevia syitä. Koska masennus voi johtua niin monesta tekijästä, on ajoittain vaikeaa selvittää, mistä tulisi lähteä liikkeelle.
Onko masennuksen hoito perusterveydenhuollossa muuttunut jollain tavalla?
Mielestäni aiemmin masennusta hoidettiin perusterveydenhuollossa melko kevyesti: Ihmiset ajautuivat vastaanotolle satunnaisesti joko päivystyksen kautta tai muiden lääkäreiden lähettämänä. Hoitosuhde saattoi siihen aikaan olla hyvin katkonainen ja tuntui siltä, että masennuksesta kärsivät jäivät hieman tyhjän päälle. Yleisenä käytäntönä tuntui olevan, että lääkäri antoi pätkän sairaslomaa, määräsi tietyt lääkkeet ja toivotteli hyvää jatkoa.
Nyt perusterveydenhuollon rooli osana masennuksen hoitoa on selvästi muuttunut. Uskon, että juuri depressiohoitajilla on ollut siihen oma vaikutuksensa. Aluksi meidät nähtiin terveyskeskuksessa hieman irrallisena palikkana, mutta nykyään kun puhutaan masennuksesta, niin kyllä siellä jossain aina depressiohoitaja mainitaan. Depressiohoitajan rooli on myös osaltaan parantanut ja selkeyttänyt terveyskeskuslääkäreiden työtä masennuksen hoidossa. Lääkäri ei ole enää ainoa ammattilainen, jonka vastuulle masennuksen hoito kuuluu.
Miten kuvailisit niitä masennuksesta kärsiviä, joita vastaanotollesi tyypillisesti ohjataan?
Tilastollisesti tarkasteltuna heidän joukossaan on ehkä eniten keski-ikäisiä työikäisiä naisia, mutta toki miehiäkin käy paljon. Painottuminen tietyn ikäisiin henkilöihin johtuu varmasti siitä, että juuri keski-iässä tapahtuu yleensä paljon muutoksia: Oma ikääntyminen, vanhempien poismeno, lasten muutto kotoa ja oma terveys saattavat aiheuttaa murhetta ja hankaloittaa elämää monella tavalla. Herkästi koetaan myös, ettei henkilö olekaan enää se ykköstekijä työelämässä tai pelätään muuten vain oman työn puolesta.
Nykypäivänä tuntuu myös, että vastaanotolla käy yhä enemmän myös yrittäjiä, jotka ovat jo luonteenpiirteiltään hyvin työorientoituneita ja elävät työn ehdoilla. Lisäksi tapaan paljon etenkin nuoria, itseään kohtaan vaativia naisia, joita kuormittavat työ, äitiys tai parisuhteeseen liittyvät asiat.
Yleisesti voidaan sanoa, että työhön liittyvä vaatimustaso on kaikilta osin noussut, mikä lisää etenkin ihmisten henkistä kuormitusta.
Minkälaisten oireiden kanssa potilaat tulevat vastaanotolle?
Monet heistä kokevat yksinäisyyttä, mutta yhä useammin myös tietynlaista riittämättömyyden tunnetta, mikä mielestäni johtuu osittain nykyisen työelämän luonteesta. Työ on hektistä, projektiluontoista ja kuormittaa näin enemmän myös aivoja. Monilla masentuneilla esiintyy erityisesti työkykyä heikentäviä oireita, kuten muistioireita tai keskittymisvaikeuksia. Työkyvyn kohentamisen haasteena on yllättävän usein se, että ihmisten työorientoituneisuus ei anna mahdollisuutta riittävään lepoon tai edes sairaslomaan. Varsinkin yksityisyrittäjille tämä on usein mahdoton ajatus.
Millä tavoilla yksikössänne tuetaan masentuneiden toipumista?
Ensiarvoisen tärkeää on tietenkin se, että jokainen masennuksesta kärsivä saa asianmukaista hoitoa ja tukea mahdollisimman yksilöllisesti. Kaikkia ei voida eikä kannata hoitaa samalla kaavalla. Hyvänä apukeinona tässä on hyvin laadittu, konkreettinen hoitosuunnitelma. Se ohjaa paitsi meidän ammattilaisten työtä, mutta auttaa myös masennuksesta kärsivää paremmin ymmärtämään omaa tilaansa ja hoidon tavoitteita.
Haluamme omalta osaltamme pitää huolta myös hoidon jatkuvuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrimme mahdollisimman tehokkaasti ohjaamaan eteenpäin sellaiset henkilöt, joiden toipumisessa on selkeitä haasteita. Yleensä näissä tapauksissa teemme lähetteen erikoissairaanhoitoon.
Lisäksi tarjoamme erityisesti omahoidon tueksi tarkoitettua ryhmähoitoa, jota on aiemmin hyödynnetty esimerkiksi erikoissairaanhoidossa. Omahoitoryhmässä masennuksesta kärsivillä on mahdollisuus kohdata vertaisiaan ja saada hyödyllistä tietoa ja vinkkejä omahoidon toteuttamiseen ja seurantaan.
Millä keinoilla masennuksesta kärsivät voivat mielestäsi edistää toipumistaan parhaalla mahdollisella tavalla?
Keskeisimpiä asioita ovat varmasti itsestään huolehtiminen ja oman voinnin seuranta. Omaseuranta tai oman voinnin havainnoiminen on sikäli merkityksellinen, että se antaa meille ammattilaisille paremmat mahdollisuudet tehdä hoitoon liittyviä päätöksiä, jotka vievät toipumista eteenpäin. Samalla henkilö saa itse paremman kuvan siitä, mitkä asiat mahdollisesti edistävät tai uhkaavat toipumista. Tärkeää on myös se, että masennuksesta kärsivä pitää myös itse huolta hoidon jatkuvuudesta esimerkiksi pitämällä huolta hoidon toteuttamisesta ja sovittuihin tapaamisiin osallistumisesta.