Ritva sai apua keskivaikeaan masennukseen
Ritva sai apua keskivaikeaan masennukseen
Ritva on 44-vuotias perhepäivähoitaja. Hänen isänsä kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa Ritvan ollessa 9-vuotias. Isä oli Ritvalle hyvin rakas ja läheinen. Ritvan oireilu alkoi kolme vuotta sitten avioeroprosessin aikana.
Ritvan alkuoireet olivat nukahtamisvaikeudet ja ajoittaiset paniikkioireet. Hän yritti selvitä oireista unilääkkeiden avulla. Paniikkioireet olivat ajoittain niin pahoja, että menettäessään malttinsa Ritva pelkäsi jopa tekevänsä pahaa hoitolapsille.
Ritva kärsi myös vaihdevuosioireista, kuten yöllisistä hikoilukohtauksista ja raivonpuuskista. Ritvan mielialan valtasi huolestuneisuus, avuttomuus ja toivottomuus. Lopuksi hänen yöunensa häiriintyi täysin.
Ritva menetti ruokahalunsa, eikä kokenut enää elämäniloa vaan oli jatkuvasti väsynyt. Ritvalle diagnosoitiin keskivaikea masennus johon hän sai sopivan lääkehoidon.
Lue lisää:
Sarin tarina »
Sarin tarina
Sarin tarina
Sari on nuori nainen, 20-vuotias historianopiskelija, joka harrastaa ratsastusta ja balettia. Hänen koulumenestyksensä on aina ollut erinomaista. Sari onkin viettänyt paljon aikaa koulun ja harrastuksiensa parissa. Harrastuksistaan johtuen, Sari on aina tarkkaillut ruokavaliotaan ja yrittänyt syödä terveellisesti.
Muutto opiskelupaikkakunnalle tuntui aluksi hienolta, mutta harrastukset jäivät ja yksin asuminen alkoi ahdistaa Saria. Luokan parhaisiin kuulunut tyttö olikin yhtäkkiä keskiverto opiskelija kovasta yrittämisestä huolimatta. Muutaman reputetun tentin ja ikävästi päättyneen romanssin jälkeen Sari tunsi itsetuntonsa romahtaneen. Häntä alkoi jännittää tentit ja sosiaaliset tilanteet. Ainoaksi lohduksi muodostui hyvä ruoka ja makeiset. Ahmimisen jälkeen nousi itseinho, jota vain oksentaminen tuntui helpottavan.
Sarin oli yhä vaikeampi keskittyä opiskeluun. Terveystarkastuksessa Sari alkoi keskustella paino-ongelmistaan hoitajan kanssa, joka ohjasi hänet terapia-arvioon. Lääkäri totesi Sarilla ahdistuksen ja bulimian lisäksi keskivaikean masennuksen.
Psykoterapian lisäksi aloitettiin masennuksen lääkehoito, joka noin kahden kuukauden kuluessa korjasi tilannetta oleellisesti. Ahdistus, unihäiriöt, keskittymisvaikeudet, itsesyytökset ka paniikinomaiset tilannepelot poistuivat vähitellen. Peiliin tuijottaminen ja ruoan ahmiminen jäivät vähitellen pois, tenttipärjääminen ja itsetunto alkoivat kohentua.
Kurssijuhlassa Sari tapasi Pekan, jota alkoi säännöllisesti tapailla. Joululomalla Sari kävi äitinsä kanssa pitkiä keskusteluja opiskelumenestyksestä ja seurusteluasioista.
Vuoden kuluessa Sari huomasi pärjäävänsä ilman lääkitystä. Neuvoteltuaan lääkärinsä kanssa lääkitys päätettiin lopettaa.
Miten selvitä masennuksesta?
Miten selvitä masennuksesta?
Masennuksesta toipumista voidaan tehokkaasti edistää lääkehoitojen ja erilaisten psykoterapioiden avulla, mutta myös henkilöllä itsellään on tässä tärkeä rooli. Masentuneella ihmisellä on useita erilaisia mahdollisuuksia tukea ja edistää omaa paranemistaan.
”Masennusta voi lievittää omatoimisesti.”
Erilaiset ajattelu- ja toimintatavat saattavat auttaa masentunutta sietämään paremmin sellaisia hetkiä, jolloin masentunut mieliala haittaa arkipäiväistä elämää.
Masennusta voidaan omatoimisesti lievittää hyvin arkisilla asioilla. Liikunta, ihmisten tapaaminen tai vaikkapa hyvä ruoka saattavat piristää mielialaa yllättävän paljon. Eri ihmisille tuottavat mielihyvää erilaiset asiat, joten masentunut henkilö löytää itse parhaat keinot oman mielialansa kohentamiseen.
Seuraavassa annetaan vinkkejä, kuinka masentunut voi auttaa itseään erilaisten oireiden lievittämisessä.
Kiinnostuksen puute, hidastunut toiminta ja energian puute
Aseta päivittäiselle toiminnalle tavoitteet. Rakenna vähitellen kokonainen päiväohjelma, joka koostuu erilaisesta ja mielekkäästä tekemisestä. Vältä nykyisen tilanteen vertailemista aiempaan kyvykkyyteen ja innostukseen.
Ruokahaluttomuus
Syö pieniä annoksia ruokaa, josta erityisesti pidät. Käytä ruokailemiseen aikaa. Syö mieluiten rauhassa yksin ja vältä tilanteita, joissa on painetta lopettaa ruokailu nopeasti.
Nukkumisvaikeudet
Mene nukkumaan säännölliseen aikaan iltaisin. Vältä päiväunia. Vähennä runsasta kahvin ja teen nauttimista etenkin illalla. Jos et saa unta, älä makaile hereillä ollessasi kerralla enempää kuin 30 minuuttia vaan nouse ylös jaloittelemaan. Voit kokeilla myös sinua rentouttavia asioita tai rentoutusharjoituksia: keskity lihasryhmien jännittämiseen ja rentouta ne hitaasti jännityksen jälkeen. Myös päivittäinen liikunta ja ulkoilu helpottavat unen saantia.
Onnettomat tunteet, epämiellyttävät ajatukset
Vältä kielteisten tunteiden ja ajatusten sekä huonon elämäntilanteen jatkuvaa pohtimista. Keskitä ajatuksesi johonkin positiiviseen, vaikka ihan pieneenkin asiaan.
Huolestuneisuus ja tehoton ajattelu
Pyri saamaan huolestuneisuutesi kontrolliin. Sen sijaan että loputtomasti mietiskelet ja listaat ongelmiasi, valitse yksi tai kaksi asiaa, jotka tuntuvat todella tärkeiltä. Tee suunnitelma siitä, miten ratkaiset ne.
Työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen tärkeää
Työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen tärkeää
Suomessa vakavaan masennustilaan sairastuu vuosittain noin kuusi prosenttia työikäisestä väestöstä. Vielä useammat kärsivät lievemmistä masennusoireyhtymistä tai masentuneisuudesta.
”Masennus heikentää merkittävästi toiminta- ja työkykyä.”
Naiset ovat tutkimusten mukaan miehiä alttiimpia masennukselle. Koska työelämä on muuttunut yhä kiireisemmäksi, työn määrä ja vaatimusten ristipaine saattavat kasvaa yli oman jaksamiskynnyksen. Stressitilanteissa naiset ovat selvästi alttiimpia depressiolle kuin miehet. Naiset ovat miehiä alttiimpia myös huonolle työilmapiirille ja vuorovaikutusongelmien laukaisemalle masennukselle. Nuorten naisten masennussairauslomat ovatkin lisääntyneet viime aikoina eniten. Kaiken kaikkiaan Vuonna 2007 masennus aiheutti 2,5 miljoonaa sairauslomapäivää – liki 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000.
Masennus heikentää merkittävästi toiminta- ja työkykyä. Se vaikeuttaa keskittymistä, tarkkaavaisuutta, heikentää oppimiskykyä ja muistia sekä vaikeuttaa päätöksentekoa.
Aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta kertoo, jos henkilö ei jaksa vaihtaa päälleen päivävaatteita. Sen sijaan aloitekykyä on jäljellä, jos masentunut innostuu lauantaina lämmittämään saunan. Jos hän ei kuitenkaan jaksa tai muista mennä sinne, tämä kertoo väsymyksestä ja keskittymiskyvyttömyydestä. Aina arkielämän toimintakyky ei kerro hyvästä työkyvystä, varsinkaan silloin, jos masennukseen liittyy henkilökohtaisen uupumisen lisäksi huono työilmapiiri.
Masennuksen oireiden ilmetessä on hyvä ottaa yhteyttä terveyskeskuksen omalääkäriin tai työterveyshuoltoon. Hoidon tavoitteena on hoitaa masennuksen oireet, tukea töissä ja arjessa jaksamista sekä estää masennustilan pitkittyminen ja pahentuminen. Toimintakykyä voidaan tukea lääkehoidolla sairausloman ja terapian lisäksi.
Sairausloma on hoidon apuväline. Se ei yleensä ole yksistään riittävä hoitomuoto, ellei kysymyksessä ole hetkellinen työuupumus. Masentuneen toiminta- ja työkyvyn arviointi on aina yksilöllistä. Jossakin tilanteessa sairauslomasta voi olla haittaa, ja toisessa sairausloma on tarpeen. Noin kuukauden mittainen sairausloma antaa riittävän ajan tehokkaan hoidon järjestämiseen. Viimeistään 3–4 viikon kuluttua potilas alkaa jouduttaa toipumistaan omalla aktiivisuudellaan. Mikäli sairausloma pitkittyy, lisää se pysyvän työkyvyttömyyden uhkaa. Onkin syytä rakentaa realistinen työhönpaluusuunnitelma yhdessä työterveyshuollon ja työnantajan kanssa.
Paikalla, mutta en läsnä – presenteeismi masennuksen erityisenä haasteena
Paikalla, mutta en läsnä – presenteeismi masennuksen erityisenä haasteena
Sairauspoissaolot ovat jo pitkään olleet masennukseen liittyvien kustannusten keskiössä, ja aihetta on tutkittu runsaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vähintäänkin yhtä merkittäväksi asiaksi on kuitenkin nousemassa myös presenteeisimi, jonka taloudellisten vaikutusten on arvioitu olevan jopa sairauspoissaoloja suuremmat.
Presenteeismillä viitataan tavallisesti ilmiöön, jossa työntekijä on työpaikalla, mutta hänen tuottavuutensa on laskenut esimerkiksi jonkin sairauden seurauksena. Tässä yhteydessä puhutaan usein myös sairausläsnäolosta. Masennuksen on todettu olevan yksi merkittävimmistä presenteeisimin aiheuttajista, jolla on yleensä vaikutusta työn tuottavuuteen jo ennen varsinaista masennusdiagnoosia tai sen jälkeen, kun masennuksesta kärsinyt palaa takaisin työelämään.
Työterveysasiantuntijan mukaan presenteeismi on merkittävä yhteiskunnallinen haaste etenkin, kun aihetta tarkastellaan siitä aiheutuneiden kustannusten näkökulmasta: ”Ongelma on sikäli merkittävä, että joidenkin tutkimusten mukaan yli puolet masennuksen aiheuttamista kustannuksista johtuisi nimenomaan presenteeismistä eli tuottavuuden laskusta työpaikalla. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että sen kustannusten laskeminen on monesti haastavampaa kuin työpoissaolojen”, kertoo tutkimusprofessori Marianna Virtanen Työterveyslaitokselta. Virtasen mielestä yhtenä johtopäätöksenä tulisi joka tapauksessa olla se, että masennus pitäisi pyrkiä tunnistamaan ja hoitamaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. ”Työntekijät ovat tässä avainasemassa. Heillä tulisi olla entistä enemmän rohkeutta hakeutua hoidon piiriin hyvissä ajoin.”
Vaikeasti tunnistettavissa oleva ongelma
Masennus presenteeismin aiheuttajana on asiantuntijan mukaan monella tapaa erityisen haastava. Ensinnäkin se koskettaa usein juuri työikäistä väestöä eikä sen tunnistaminen ole aina yksinkertaista sen aaltoilevan luonteen ja oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Masennuksen klassinen oireisto, kuten apea mieliala tai mielihyvän kokemisen puute eivät suinkaan ole kaikille tyypillisiä ensioireita, vaan varomerkkejä voivat olla myös vaikeammin masennukseen liitettävät asiat, kuten unettomuus, pelokkuus, levottomuus ja huolestuneisuus. Lisäksi etenkin työssäkäyvien kohdalla huomiota tulisi Virtasen mukaan kiinnittää tiettyihin, erityisesti työsuoritetta heikentäviin oireisiin: ”Esimerkiksi keskittymisen puute ja aloitekyvyn heikkeneminen eli päätöksenteon vaikeus ovat omiaan vaikuttamaan nimenomaan työsuoritteeseen. Näistä seuraa usein virheitä ja työnteon hidastumista, jotka näkyvät erityisesti tarkkuutta vaativissa töissä”, muistuttaa Virtanen.
Tunnistamisvaikeuden lisäksi masennus on moniin muihin sairauksiin verrattuna sikäli erilainen, että se mahdollistaa presenteeismin muita helpommin. ”Jos ihminen kärsii esimerkiksi voimakkaista selkäkivuista, on hyvin todennäköistä, ettei hän käy töissä samanaikaisesti. Masentuneena tämä on edelleen täysin mahdollista”, sanoo Virtanen. Haastetta lisää entisestään se, että työssäkäyvät voivat Virtasen mukaan sinnitellä selvienkin masennusoireiden kanssa jopa vuosia. Tähän lääkkeeksi asiantuntija toivookin työntekijöiltä entistä matalampaa kynnystä hakeutua työterveyshuoltoon tai ylipäätänsä ottaa aihe puheeksi esimerkiksi lähimmän esimiehen kanssa.
Työnantajalla paljon vaikutusmahdollisuuksia
Entä mitä työantajat voivat tehdä asialle? Vaikka yritysten tai esimiesasemassa toimivien tehtävänä ei olekaan diagnosoida ihmisiä, molemmilla on kuitenkin keskeinen rooli ja omat keinonsa masennuksen ja sitä kautta presenteeismin ennaltaehkäisyssä ja hoitamisessa. Esimerkiksi esimiehet voivat vaikuttaa työn sujumiseen, työsuorituksiin työtyytyväisyys sekä työssä jaksamiseen. ”Jos työntekijän käyttäytymisessä tai työssä suoriutumisessa tapahtuu selkeä muutos, esimies voi edesauttaa ottamalla aiheen puheeksi. Yksi hyvä keino on myös lisätä kehityskeskusteluihin yksi tai useampi aiheeseen liittyvä rutiinikysymys.”
Masennus sairautena saattaa myös uusiutua herkästi, ja siksi työnantajien onkin tärkeää myös miettiä erilaisia keinoja, joilla tähän voitaisiin vaikuttaa työhön paluun yhteydessä. Virtasen mukaan nykypäivänä on alettu hyödyntää yhä enemmän asteittaisesta työhön paluun mahdollisuutta, jossa työhön palaava henkilö on osittaisella sairaslomalla. Lisäksi työnantaja voi tarjota työhön palaavalle hänen voimavarojensa mukaisia työtehtäviä. Professori Virtanen näkeekin asteittaisen työhön paluun molemminpuolisena hyötynä: ”Jos työtehtävät kyetään mitoittamaan työpanokseen nähden oikealla tavalla, työnantajalle ei synnykään tuottavuuden menetystä. Silloin ei myöskään ole enää kyse presenteeismistä, vaan ihminen on töissä ja täyttää ne hieman maltillisemmat vaatimukset, joita häneltä odotetaan”.
Masennus pysäyttää, herättää öisin ja tekee hajamieliseksi
Masennus pysäyttää, herättää öisin ja tekee hajamieliseksi
”Yhteistyö masentuneen kanssa on hyvän hoidon lähtökohta. Mietimme yhdessä toimivampia tapoja hahmottaa maailmaa, sekä elää masennuksen oireiden kanssa mahdollisimman hyvää elämää”, psykiatri ja kognitiivinen psykoterapeutti Maria Vuorilehto sanoo.
Netissä on paljon vinkkejä, kuinka masentunut voi tukea omaa toipumistaan, mutta harvan voimat riittävät niiden etsimiseen. Siksi omahoito pitäisi muistaa ja huomioida aina masennuksen hoitoa suunnitellessa.
Omahoito on oleellinen osa masennuksen hoitoa
Masennuksen hoito on kokonaisuus, joka usein muodostuu lääkehoidosta ja terapeuttisista hoidoista. Masennuksesta toipumisessa myös sairastuneella itsellään on oltava aktiivinen rooli.
”Omahoito on oleellinen osa masennuksen hoitoa ja hyviin hoitotuloksiin harvoin päästään ilman sitä. Omahoidon tavoitteena on, että masennusta sairastava yrittää aktiivisesti muuttaa omaa tapaansa ajatella itsestään tai ympäristöstään”, Vuorilehto kertoo.
Vuorilehto toivoo, että potilaan hoitoon liittyisi omahoitosuunnitelma oli kyse sitten psyykkisestä tai fyysisestä sairaudesta. Masentuneiden kohdalla omahoidon suunnittelu on erityisen tärkeää tehdä yhdessä, sillä masennus on itsessään passivoiva sairaus. Potilas pitäisikin nähdä enemmän yhteistyökumppanina, eikä vain hoidon kohteena. Lisäksi omahoitosuunnitelmaa tehdessä pitäisi aina myös määritellä, miten suunnitelman toteutumista seurataan.
Ei liian kovia tavoitteita, vaan konkreettisia keinoja
Vuorilehto toteaa, että hyvä omahoitosuunnitelma koostuu konkreettisista vinkeistä, jotka mietitään masennuksen taustalla olevien syiden perusteella. Masentuneet monesti vaativat itseltään liikaa, joten omahoitosuunnitelman lähtökohta voi olla opetella tekemään jotain hyödytöntä ja mielihyvää tuottavaa. Omahoito voi auttaa masentunutta oivaltamaan, ettei ihmisenä ole sen arvokkaampi, vaikka olisikin saanut jotain aikaiseksi.
Jos taas masennuksen taustalla on jatkuva uhrautuminen toisten puolesta, voidaan omahoitosuunnitelmassa keskittyä itsestä välittämiseen. Konkreettinen ohje voisi olla, että masentunut käy ostamassa itselleen kukkia. Käytöstään muuttamalla saattaa huomata, kuinka vähän elämässä on tullut tehtyä asioita vain itseään varten.
On myös tärkeä löytää asioita, jotka tuottavat itselle mielihyvää. Monia auttaa esimerkiksi liikunta, luonnossa liikkuminen ja musiikin kuunteleminen. Itseltään ei kuitenkaan kannata vaatia liikaa ja aloittaa voi pienestäkin. Korttelin ympäri käveleminen on onnistuminen jo itsessään. ”Tärkeintä on, että tekeminen tuntuu mukavalta”, Vuorilehto toteaa.
Masennuksesta toipumista ei pidä suorittaa
Parantumistakin voi suorittaa, ja Vuorilehto kehottaakin välttämään suorituspainetta aiheuttavaa tekemistä. Masennus syvenee ja syyllisyys pahenee, kun ei jaksakaan tehdä sitä, minkä tietäisi olevan itselle hyväksi.
”Koko kakkua ei kannata haukata kerralla. Mutta kannattaa pohtia, jos jaksaisi tehdä jotain pientä? Pienilläkin onnistumisilla on suuri merkitys omalle hyvinvoinnille. Tärkeintä on varmistaa, ettei tule pettymyksiä”, Vuorilehto kertoo.
Masennus oireilee monella tavalla
Vuorilehto kannustaa hakeutumaan lääkäriin mahdollisimman nopeasti, jos mieli on maassa, asiat eivät kiinnosta kuten yleensä ja olo on jatkuvasti väsynyt. Unihäiriöt ovat tyypillinen masennuksen oire, ja moni masennus paljastuukin unettomuuden syitä selvitellessä.
Jo keskivaikeaan masennukseen liittyy usein erilaisia kognitiivisia oireita kuten muistihäiriöitä ja keskittymisvaikeutta. Vuorilehto kertoo oireiden näkyvän selvästi myös hänen vastaanotollaan.
”Masentuneelta saattaa hävitä jutun punainen lanka kesken lauseen. Monet huolestuvat, kun avaimet ovat jatkuvasti hukassa ja kalenteri unohtuu kotiin. Osa luulee oireiden johtuvan stressistä, mutta monesti taustalla onkin masennus.”
Pelkkä kognitiivisten oireiden tai uniongelmien hoitaminen ei auta, vaan ensin pitää keskittyä masennuksen hoitamiseen. Moni hallitsee kognitiivisia oireita kalenterimuistutusten ja muistilistojen avulla, mutta unohtelusta ja mokailusta ei pidä soimata itseään.
”Omahoito voi auttaa oivaltamaan, että itseään pitää paitsi palkita, myös lohduttaa. Se on taito, josta meille kaikille olisi hyötyä elämässä”, Vuorilehto kannustaa.
