Masennuksella on monta eri tyyppiä
Masennuksella on monta eri tyyppiä
Masennus on oireiden mukaan jaoteltavissa kliinisesti lukuisiin eri alaryhmiin. Oman masennustyypin tiedostaminen ja ymmärtäminen voi helpottaa oireiden hallintaa ja auttaa hoitojen suunnittelussa. Seuraavassa esitellään masennuksen tyypillisimpiä alaryhmiä.
Melankolinen depressio viittaa sisäsyntyiseen masennukseen. Tähän alaryhmään kuuluvat masennustilat saattavat olla hyvin vaikea-asteisia. Oireina ovat muun muassa unettomuus, psykomotorinen hidastuminen, ruokahalun menetys ja seksuaalisen vietin lasku.
Psykoottiset masennukset ovat yleensä kaikkein vaikeimpia masennustiloja. Niiden oireita ovat tyypillisen masennusoireilun ohella myös psykoottiset oireet, kuten harhaluulot ja aistiharhat.
Epätyypilliselle masennustilalle on ominaista niin sanotut käänteiset oireet kuten liikaunisuus, lisääntynyt ruokahalu ja lihominen.
Suurella osalla äideistä esiintyy synnytyksen jälkeen lieviä masennuksen oireita, joiden ennuste on yleensä hyvä. Varsinaisella synnytyksen jälkeisellä masennuksella tarkoitetaan neljän viikon kuluessa synnytyksestä alkavaa vakavaa masennustilaa.
Vuodenaikaan liittyvät mielialahäiriöt ovat sairausjaksoja, jotka toistuvat säännöllisesti tiettynä vuodenaikana ja lievittyvät vuodenajan vaihtuessa.
Pitkäaikaisella masennustilalla tarkoitetaan masennustilaa, joka on kestänyt yhtämittaisesti yli kahden vuoden ajan ja jossa oireita ilmenee suurimman osan aikaa.
Lue lisää:
Sairastuminen on useiden tekijöiden summa »
Sairastuminen on useiden tekijöiden summa
Sairastuminen on useiden tekijöiden summa
Vaikka masennusta on tutkittu tieteellisesti useiden vuosikymmenten ajan, sen puhkeamiselle ei toistaiseksi ole löydetty mitään yksittäistä syytä.
”Masentuneiden hermovälityksessä on todettu olevan poikkeavuuksia.”
Usein masennuksen taustalta löytyy jokin suuri odottamaton tai ei-toivottu elämäntilanteen muutos, kuten avioero, oma tai läheisen sairastuminen, työpaikan menettäminen tai muu pitkäkestoinen kuormitustekijä.
Asiantuntijoiden mukaan sairastuminen saattaa johtua yhdestä tai useammasta tekijästä. Näitä ovat henkilökohtaiset kokemukset, elinympäristö, psykologiset ominaisuudet ja geeniperimä. Myös fyysiset sairaudet ja varhaiset traumat saattavat vaikuttaa osaltaan masennuksen syntyyn. Aivotutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että masentuneiden ihmisten hermovälityksessä on sairauteen liittyen poikkeavuuksia ei-sairastaviin henkilöihin verrattuna.
Erilaisia masennustiloja
Oireiden vakavuuden mukaan masennus voidaan erotella lieviin, keskitasoisiin, vaikeisiin ja psykoottisiin masennustiloihin. Lievässä depressiossa oireet haittaavat vain hieman ammatillista tai sosiaalista toimintaa tai ihmissuhteita, vaikeassa muodossa oireita on runsaasti ja ne ovat intensiteetiltään voimakkaita haitaten merkittävästi toimintakykyä tai ihmissuhteita. Väestötutkimuksissa on arvioitu, että lievistä masennusoireyhtymistä ja masentuneisuudesta kärsii Suomessa noin 10–15 % väestöstä ja vakavista masennustiloista noin 4–5 %.
Masennus on usein parannettavissa
Masennus on usein parannettavissa
Masennus on Suomessa yleisin mielenterveyden häiriö, johon lähes viidennes väestöstä sairastuu jossain elämänvaiheessa. Vakavasta masennuksesta arvioidaan kärsivän puolestaan noin 5–6 % väestöstä.
”Varhain aloitettu hoito lyhentää sairauden kestoa ja estää tehokkaasti sen uusiutumista.”
Masennukseen on olemassa paljon toimivia hoitokeinoja, joiden ansiosta se on lähes aina parannettavissa. Varhainen hoitoon hakeutuminen on parantumisen kannalta olennaista, sillä hoidotta masennus useammin vaikeutuu ja uusiutuu. Mahdollisimman varhain aloitettu hoito yleensä lyhentää sairauden kestoa ja estää tehokkaasti sen uusiutumista.
Ihmiselämään olennaisena osana kuuluvat pettymykset ja vastoinkäymiset aiheuttavat meissä usein surua ja alakuloisuutta, minkä seurauksena saatamme kuvailla oloamme masentuneeksi. Arkikielessä masennuksella tarkoitetaan hyvin monenlaisia tunnetiloja, kuten lyhytaikaista mielipahaa, elämäntilanteen laukaisemaa kriisiä tai menetyksestä johtuvaa mielipahaa.
Sairaudeksi masennus muuttuu yleensä silloin, kun nämä tunnetilat kestävät pidempään eivätkä välttämättä häviä enää itsestään ajan kanssa. Tällöin voidaan puhua masennuksesta sairautena. Nykyisillä hoidoilla suurin osa masennuksista voidaan parantaa.
Masennus vaikuttaa aivojen toimintaan ja rakenteeseen
Masennus vaikuttaa aivojen toimintaan ja rakenteeseen
LT, psykiatrian dosentti Tarja Melartin. Tieto siitä, miten psykiatriset sairaudet näkyvät aivojen toiminnassa ja rakenteessa lisääntyy koko ajan. On merkityksellistä, että aivojen hoito on saamassa asenteellisesti saman aseman kuin muiden sisäelinten hoitaminen. Depressioon liittyvistä aivomuutoksista on saatu tietoa muun muassa uusien aivokuvantamismenetelmien avulla.
Depressiopotilaiden aivojen rakenne on yleensä normaali, mutta lieviä poikkeavuuksia voi esiintyä. Useimmin todettu löydös on muistin kannalta tärkeän aivojen osan, hippokampuksen tilavuuden pienentyminen etenkin toistuvia ja vaikeita masennuksia sairastavilla. On ajateltu, että depressioon liittyvä pitkään jatkunut stressi ja korkeat stressihormonipitoisuudet (kortisoli) voivat vaurioittaa hippokampusta. Masennuksen hyvä hoito ja stressin välttäminen suojaavat todennäköisesti aivoja näiltä muutoksilta.
Miten depressio vaikuttaa aivojen toimintaan?
Depressiossa tunne-elämän säätelystä vastaavan aivojen osan, aivokuoren aineenvaihdunta on vaimentunutta ja limbisen (tunne-elämä) järjestelmän aineenvaihdunta on vilkastunutta. Eli tunne-elämän kannalta keskeisten aivoalueiden kiihtynyt toiminta ei pysy sen säätelystä vastaavien aivoalueiden hallinnassa. Myös pelon kannalta keskeisen aivoalueen, mantelitumakkeen (amygdala) reagointiherkkyys on usein lisääntynyt. Ajatellaan, että osa depressioalttiudesta välittyy tämän reagointiherkkyyden pohjalta eli taipumuksena reagoida herkemmin negatiivisin tuntein erilaisiin asioihin. Erityisen mielenkiintoisia ovat tutkimuslöydökset, joissa on todettu masennuslääkityksen normalisoivan hyvin nopeasti, jopa tuntien kuluessa tätä reagointiherkkyyttä.
Aivojen toiminnallisissa muutoksissa esiintyy yksilöllistä vaihtelua ja ne korjaantuvat yleensä toipumisen myötä. Todennäköisesti oleellisinta psyykkisen voinnin kannalta on eri aivoalueiden muodostaman hermoverkoston sisäisten yhteyksien eheys sekä verkoston kokonaistila.
Aivojen muovautuvuus – miten depressio ja sen hoito vaikuttavat aivojen hermoverkon toimintaan?
Depression hermoverkkoteorian mukaan masennus syntyy, kun mielialan säätelyyn osallistuvat aivojen hermoverkot harvenevat ja lamaantuvat stressihormonitasojen nousun seurauksena. Hermosolun kannalta tärkeiden hermokasvutekijöiden aktiivisuus laskee ja syntyy hermoverkon sairaustila. Normaalisti hermokasvutekijät ylläpitävät ja lisäävät hermosolujen välisiä yhteyksiä ja niiden kehittymistä. Depressiossa hermokasvutekijöiden toiminta vähenee, hermosolujen välinen viestintä heikkenee ja hermoverkko lamaantuu.
Aivojen välittäjäaineiden kuten serotoniinin ja noradrenaliinin pitoisuuksien vähenemisen on pitkään tiedetty liittyvän depressioon. Niiden ajatellaan vaikuttavan hermokasvutekijöiden synteesin ja vapautumisen säätelyyn. Masennuslääkkeet todennäköisesti lisäävät hermokasvutekijöiden aktiivisuutta kohentamalla hermosolujen välistä serotoniinin ja noradrenaliinin välittymistä. Depressiosta toipuminen tapahtuu, kun harventuneet ja lamaantuneet hermoverkkojen solujen väliset yhteydet hoidon vaikutuksesta lisääntyvät ja vahvistuvat. Masennuspotilailla onkin tutkimuksissa todettu alentuneita hermokasvutekijäpitoisuuksia, jotka masennuslääkehoidon aikana normalisoituvat. Hermoverkkoteorian kohdalla on syytä muistaa, että siihen liittyy vielä paljon avoimia ja lisätutkimusta vaativia kysymyksiä
Hyvä hoito koostuu lääkkeistä ja psykoterapiasta
Vaikka aivot vaikuttavat mieleen, niin myös mieli vaikuttaa aivoihin. Näin ei vain lääkkeellisillä, vaan myös psykoterapeuttisilla hoidoilla on aivojen toimintaa ja rakennetta parantava ja korjaava vaikutus. Uuden tutkimustiedon mukaan näyttäisi siltä, että depressiolle altistavat perintötekijätkin muuttuvat merkityksellisiksi vasta, kun ihminen kokee jatkuvaa stressiä esimerkiksi työssä tai ihmissuhteissa.
Yhteenvetoa
- Depressio on aivojen toimintaan ja rakenteeseen vaikuttava sairaus.
- Aivot vaikuttavat mieleen ja mieli vaikuttaa aivoihin.
- Masennuslääkkeet todennäköisesti lisäävät hermokasvutekijöiden aktiivisuutta kohentamalla hermosolujen välistä serotoniinin ja noradrenaliinin välittymistä. Toipuminen tapahtuu, kun harventuneet ja lamaantuneet hermoverkkojen solujen väliset yhteydet lisääntyvät ja vahvistuvat.
- Depression hyvään hoitoon kuuluu sekä psykoterapeuttinen että lääkkeellinen hoito. Lisäksi tärkeitä ovat auttavat ihmiset sekä liikunta ja terveelliset elämäntavat.
- Hyvällä, ajoissa haetulla ja riittävän pitkään jatkuvalla hoidolla voidaan saada aikaan mielialan korjaantuminen ja ehkäistä depression uusiutumista.
Lähteet
Castren E. Hermoston muovautuvuus ja masennuksesta toipuminen. Duodecim 2009; 125(16): 1781-1786.
Melartin TK, Isometsä ET. Miksi ihminen masentuu? Duodecim 2009;125(16):1771-9.
Siegel DJ. The Mindful brain. W.W. Norton & Company, 2007.
Mielenterveys on tärkeä osa terveyttä
Mielenterveys on tärkeä osa terveyttä
Mielenterveys on elämän voimavara ja perusta. Se vaikuttaa keskeisesti siihen, miten ajattelemme, tunnemme ja käyttäydymme. Mielenterveys onkin fyysisen toimintakyvyn ohella tärkeä osa ihmisen terveyttä. Mielenterveyden tunnusmerkkejä ovat kyky ja halu ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen, toisista välittäminen ja rakastaminen. Lisäksi siihen kuuluvat kyky työntekoon, riittävä ahdistuksen ja stressin hallinta sekä valmius elämän yllättäviin muutoksiin.
”Viidesosa suomalaisista kärsii mielenterveyden häiriöistä jossain vaiheessa elämäänsä.”
Mielenterveys ei kuitenkaan ole pysyvä olotila, vaan se vaihtelee elämämme eri vaiheissa. Lähes kaikki ihmiset tuntevat itsensä joskus surullisiksi, ahdistuneiksi tai masentuneiksi. Elämän solmukohdissa paha olo ilmenee sekä psyykkisinä että fyysisinä oireina. Kun nämä pitkittyvät tai alkavat vakavasti häiritä jokapäiväistä elämää aiheuttaen subjektiivista kärsimystä, puhutaan yleensä mielenterveyden häiriöistä tai sairauksista. Niitä on olemassa useita, ja ne ryhmitellään yleensä niille tyypillisten oireiden mukaan.
Mielenterveyden häiriöt ovat suhteellisen yleisiä. Eräiden arvioiden mukaan joka viides suomalainen sairastaa jotain mielenterveyden häiriötä elinaikanaan. Häiriöt saattavat vaikuttaa negatiivisesti ihmisen sosiaalisiin suhteisiin ja työ- ja toimintakykyyn sekä vaikeuttaa elämästä nauttimista. Positiivisena asiana voidaan kuitenkin pitää sitä, että useat mielenterveyshäiriöt ovat nykyään hoidettavissa tehokkaasti. Nykyaikaisten lääkehoitojen ja terapiamuotojen ansiosta mielenterveyshäiriöitä voidaan hoitaa tehokkaasti ja sairastuneiden elämää helpottaa huomattavasti.
Masennuksen hoito alkaa asteittain
Masennuksen hoito alkaa asteittain
Masennuksen hoito alkaa Sipilän mukaan useimmiten lääkityksellä ja kun lääkkeen vaste nähdään yleensä viimeistään parin kuukauden kuluessa, on silloin masentuneen valmius ottaa keskusteluapua vastaan jo alkutilannetta parempi. Masennukseen liittyy usein keskittymiskyvyttömyyttä, muistivaikeutta ja ajatusten koossa pysymisen vaikeutta, mikä pitää huomioida hoidon suunnittelussa.
”Masentuneen hoito voi aluksi olla vaikeaa, kun sairastuneen kyky ottaa apua vastaan on vielä alentunut. Masennus on valitettavasti yleensä pitkäaikainen sairaus, ja siitä toipumisessa kestää kuukausia tai joskus jopa vuosia”, Sipilä kertoo.
Lääkityksellä ja hoitosuhteella on iso merkitys ja molemmissa tarvitaan jatkuvuutta. Voinnin säännöllinen kontrollointi on tärkeää myös oireiden helpottamisen jälkeen, sillä masennus voi uusiutua.
Masennuksen oireet ovat usein samanlaisia, mutta syyt vaihtelevat
Sipilä kertoo, että masennuksen tyypillisiä oireita ovat aloitekyvyttömyys ja toimintakyvyn lasku. Masentuneen toimintakyky romahtaa, eikä mistään saa enää mielihyvää. Muita merkittäviä oireita voivat olla mielialan lasku, haluttomuus, muutokset ruokahalussa, syyllisyyden- ja huonommuudentunteet sekä kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset.
”Jos lattialla on pudonnut sukka, masentuneen voi olla täysin mahdotonta saada sitä nostettua ylös”, Sipilä kuvaa. Masennukseen liittyy myös melkein aina univaikeuksia ja aamuöistä heräilyä sekä toisaalta liikanukkumista.
Sipilän mukaan masennus on yleensä monen asian summa. Syyt voivat löytyä jo lapsuudesta, mutta taustalla on monesti myös työttömyyttä, pettymystä ihmissuhteissa, perheiden hajoamista tai fyysisiä sairauksia. Syiden jäljille voi päästä vain puhumalla, joten masennuksen toteaminen ja lääkehoidon aloittaminen alkavat aina perusteellisella haastattelulla.
”Hoitajana tärkeintä, mitä voin masentuneelle antaa, on kokemus siitä, että olen hänestä kiinnostunut. Jokainen masentunut on ihmisenä kiinnostava, vaikka he eivät itse kokisikaan olevansa lainkaan arvokkaita”, Sipilä kertoo.
Masennus koskettaa koko lähipiiriä
Jos perheenjäsen sairastuu masennukseen, on se raskasta myös sairastuneen lähipiirille, ja masentuneen mielenmaisemaa ja aloitekyvyttömyyttä voi olla vaikea ymmärtää. Masentunut yleensä eristäytyy sosiaalisesta verkostostaan, sillä sairastuneella on harvoin voimavaroja tavata ihmisiä. Masentunut voi kokea syyllisyyttä ja häpeää sairastumisestaan, eikä siksi pysty olemaan tekemisissä oman sosiaalisen verkostonsa kanssa kuten aikaisemmin.
”Masentunutta ei koskaan pidä kehottaa ryhdistäytymään. Myöskään hyvää tarkoittavat ”kyllä se siitä” -tyyppiset rohkaisut eivät auta, vaan yleensä ärsyttävät tai pahentavat masentuneen oloa entisestään”, Sipilä neuvoo. Tärkeintä on olla läsnä ja tukena, eikä sanoja välttämättä tarvita. Yhdessä voi tehdä jotakin ihan tavallista, kuten katsoa televisiota.
Joskus arkiset asiat ovatkin niitä tärkeimpiä
Sipilä kertoo työskentelevänsä varsin käytännönläheisesti ja usein keskustelu masentuneen kanssa keskittyy pieniin arjen asioihin. Tärkeitä osa-alueita ovat hygienia, kodinhoito, ruoanlaitto, kaupassa käynti ja ulkoilu.
”Rutiinit pitävät elämässä kiinni. Masentuneen pitäisi tehdä arjessaan ihan samoja asioita, kuin he tekisivät ilman masennusta. Kampaajalle meneminen tai bussimatka voivat olla ratkaisevia onnistumisia kohti toipumista”, Sipilä toteaa.
Jatkuvuus on tärkeää hoidon suunnittelussa. Välietappeja tarvitaan, ja eteenpäin on katsottava. Tavoitteet voivat olla pieniä, mutta niiden saavuttaminen kertoo usein tärkeästä edistymisestä. Sipilä kertoo toimivansa ikään kuin potilaidensa peilinä, jotta he huomaisivat itsensä positiivisessa valossa.
”Masentuneen on usein vaikea nähdä tai muistaa omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Minun tehtäväni on muistuttaa, ettei taitoja ja osaamista ole menetetty, vaan ne ovat vain hetkellisesti poissa käytöstä. Elämän hyvät asiat ovat vielä tallella, mutta niitä on vaikea nähdä masennuksen takaa”, Sipilä summaa.
Parantuminen on mahdollista
Masennusta voi hoitaa ja siitä voi toipua. Terveydenhuollon ammattilaisen puheille kannattaa hakeutua heti, jos epäilee itsellään tai läheisellään masennusta. Hoidon toteuttaminen onnistuu helpoimmillaan jo terveyskeskuksessa tai sieltä voidaan ohjata hoitoon esimerkiksi avohoitopsykiatriaan.
Sipilä kertoo, ettei jaksaisi tehdä omaa työtään, ellei uskoisi potilaidensa mahdollisuuteen toipua masennuksesta. ”Masentunut on ihmisenä tärkeä, vaikka ei itse kokisikaan niin. Kenenkään ei tarvitse olla sairautensa kanssa yksin ja toivoa on, vaikka sitä voi olla vaikea nähdä”, Sipilä kannustaa.
