Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin stressi
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on tavallinen ja usein pitkäkestoinen sairaus. Tätä häiriötä on joskus vaikea tunnistaa oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä on kuitenkin opittu viime vuosina havaitsemaan ja hoitamaan.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on enemmän kuin vain “stressaantuneisuus”. Usein se haittaa toimintakykyä ja vaikeuttaa selviytymistä jokapäiväisessä elämässä. Liiallinen ahdistuneisuus voi haitata työntekoa, vapaa-ajan viettoa ja usein myös perhe-elämää ja kotitöitä.
Raja normaaliin ahdistukseen on usein liukuva ja epäselvä. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuneisuus on jatkuvaa ja pitkäaikaista. Henkilö, joka siitä kärsii, on kaiken aikaa huolissaan murehtien monia asioita ja pystyy vaivoin hallitsemaan huoltaan. Ahdistuneisuus ei liity mihinkään tilanteeseen eikä se ole kohtauksellista kuten paniikkihäiriössä tai sosiaalisten tilanteiden pelossa.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet
On luonnollista, että jännitämme tai olemme vähän ahdistuneita ennen tenttiä tai tärkeää esiintymistä tai urheilusuoritusta. Samoin on täysin ymmärrettävää, että vanhemmat ovat huolestuneita lapsen sairastamisesta tai vaikkapa huumeidenkäytöstä. Työttömäksi joutuminen tai taloudelliset vaikeudet aiheuttavat myös huolta. Mutta jos henkilö on liiallisen ahdistunut ja huolestunut pitkäaikaisesti, se saattaa aiheuttaa jo toimintakyvyn heikentymistä ja haitata elämää. Jos jo aamuyöllä herää miettimään kaikkia mahdollisia ikäviä asioita, joita päivän aikana tai lähitulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, saattaa kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.
Ahdistuneisuus on pitkäaikaista, mutta oireiden voimakkuus voi vaihdella vuosien mittaan. Henkilöt, jotka tästä kärsivät, ovat tavallisesti jatkuvasti ylihuolestuneita ja pelokkaita. He murehtivat omia ja läheistensä todellisia tai mahdollisia tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Tavallisia ovat terveydentilaan, ihmissuhteisiin ja taloudellisiin asioihin liittyvät liialliset huolet. Jotkut tuntuvat taas kantavan huolta melkein koko maailman asioista.
Psyykkisen ahdistuksen, jännityksen ja pelkojen lisäksi ahdistuneisuushäiriössä esiintyy tavallisesti monenlaisia muita oireita, kuten rintakipua, sydämen tykytystä, vatsavaivoja, hengenahdistusta, pistelyä ja puutumista, huimausta sekä tihentynyttä virtsaamisen tarvetta. Lähes kaikki potilaat kärsivät myös jännitysniskaoireista.
Usein ahdistuneet henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, “pinnan” kireyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta. Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireet
Ruumiilliset:
- levottomuus tai kyvyttömyys rentoutua
- lihaskivut tai -jännitys, väsymys
- ummetus tai ripuli
- nielemisvaikeudet (palan tunne kurkussa)
Psyykkiset:
- liiallinen huolestuneisuus ja ahdistuneisuus, jota on vaikea kontrolloida
- pahimman ennakointi
- pelokkuus ja ärtyneisyys
- univaikeudet
- keskittymisvaikeudet
- levottomuuden tunne
Yleistynyttä ahdistuneisuutta tavallisimmin vaikeuttavat samanaikainen päihteiden käyttö ja muut masennustilat. Jatkuvan, voimakkaan ahdistuneisuuden on todettu altistavan joskus myös paniikkikohtauksille. Monilla potilailla esiintyy myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Yleisyys
Vähintään joka viides ihminen kärsii elämänsä aikana jostakin ahdistuneisuushäiriöstä. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ei ole useinkaan pidetty itsenäisenä sairautena vaan jonkinlaisena muiden häiriöiden “jäännöstilana”.
Väestöstä 4–7 % kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Se on yleisempi naisilla ja alle 30-vuotiailla. Sairaus saattaa toisaalta alkaa myös missä iässä tahansa, ja on vanhuksillakin varsin yleinen häiriö. Myös lapsilla esiintyy yleistynyttä tuskaisuutta. Ruumiilliset sairaudet vanhuksilla lisäksi altistavat ahdistuneisuushäiriön kehittymiselle.
Ruumiilliset oireet ovat usein voimakkaita ja tavallisesti potilaat hakeutuvat ensisijaisesti terveyskeskus- tai sisätautilääkärin vastaanotolle. Yleistynyt tuskaisuus on yleinen ongelma terveyskeskusten asiakkailla, mutta oikean diagnoosin tekeminen on usein hankalaa.
Vaikka sairaus alkaa noin 20 vuoden iässä, niin hoitoa haetaan vasta keskimäärin 40-vuotiaana. Osa potilaista on menettänyt työkykynsä, monella on myös sosiaalisen toimintakyvyn laskua, ja usein myös perhe-elämä on epätyydyttävää. Ahdistuneet potilaat käyttävät myös runsaasti terveydenhuollon palveluja.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön syyt
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön tausta on ollut huonosti tunnettu. Alustavissa perinnöllisyystutkimuksissa on todettu, että neljäsosalla potilaiden lähisukulaisista esiintyy myös yleistä tuskaisuutta. Naisilla tämä ilmeni selvemmin, miespuolisilla sukulaisilla taas oli enemmän alkoholismia.
Aivojen hermovälittäjäaineiden toiminnoissa ajatellaan olevan häiriöitä samoin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä, varsinkin paniikkihäiriössä. Aivojen kuvantamistutkimuksissa on todettu aineenvaihdunnallisia muutoksia. Samoin unitutkimuksissa on todettu häiriötä. Potilaat valvovat enemmän yön aikana kuin terveet ihmiset, ja unen laatu on huonompi.
Kielteisillä elämäntapahtumilla on merkitystä häiriön synnyssä, varsinkin silloin kun sairaus on alkanut aikuisiässä. Muita riskitekijöitä ovat vanhempien taholta puutteellinen huolenpito tai päinvastoin ylihuolehtiminen. Tässä häiriössä potilaiden kuvataan kärsivän usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden puutteesta, eroahdistuksesta sekä riippuvuus- ja aggressio-ongelmista.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoito
Vain puolet yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista hakee apua ja heistäkin vain pieni osa saa riittävää hoitoa. Kuitenkin ahdistuneet potilaat käyttävät paljon terveyspalveluja. Yleistä ahdistuneisuushäiriötä kuten muitakin ahdistuneisuushäiriötä voidaan hoitaa nykyisin tehokkaasti.
Ahdistuneisuushäiriöissä ensisijaishoitona ovat masennuslääkkeet ja kognitiivinen psykoterapia. Masennuslääkkeistä varsinkin serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet ovat tehokkaita useassa eri ahdistuneisuushäiriössä. Näiden valmisteiden on osoitettu olevan myös pitkäaikaishoidossa tehokkaita ja turvallisia. Lääkkeillä voi aluksi olla sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, hikoilua ja pahoinvointia, jotka kuitenkin häviävät muutaman päivän kuluessa. Lääkitystä ei pidä keskeyttää alkuvaiheen haittavaikutusten vuoksi. Bentsodiatsepiineja eli rauhoittavia lääkkeitä suositellaan nykyään vain lyhyt- tai väliaikaiseen käyttöön.
Erilaisilla psykoterapioilla voidaan pyrkiä vähentämään ahdistuneisuusherkkyyttä ja hallitsemaan vaikeita tilanteita. Hyötyä on todettu olevan esimerkiksi kognitiivisesta psykoterapiasta. Toimintakyvyn parantamiseksi potilas tarvitsee yleensä pitkäkestoista hoitoa.
