Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko on psykiatrinen häiriö, jossa henkilö ahdistuu ollessaan muiden huomion kohteena. Ahdistus ilmenee ryhmätilanteissa, kuten puhuttaessa tai syötäessä julkisesti, kohdattaessa tuttuja väkijoukossa, tai osallistuttaessa juhliin tai kokouksiin. Henkilö pelkää, että hänen käytöksensä olisi hänelle itselleen jollakin tavalla noloa tai nöyryyttävää, ja pyrkii tämän takia välttämään huomion kohteeksi joutumista ja sosiaalisia tilanteita. 

Sosiaalisten tilanteiden pelosta sairautena on mielekästä puhua silloin kun sosiaalinen ahdistuneisuus tuottaa potilaalle huomattavaa kärsimystä ja/tai kun se rajoittaa merkittävästi hänen sosiaalista tai ammatillista toimintaansa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko voidaan jakaa kahteen alatyyppiin, yleistyneeseen ja rajoittuneeseen muotoon. Yleistyneessä muodossa potilas pelkää ja välttää lähes kaikkia sosiaalisia kontakteja. Rajoittuneessa muodossa pelot kohdistuvat johonkin tiettyyn tilanteeseen, tavallisimmin julkiseen esiintymiseen.


Sosiaalisten tilanteiden pelon oireet

Sosiaalisten tilanteiden aiheuttama ahdistus ilmenee usein ruumiillisina oireina, joista tavallisimpia ovat punastuminen, vapina, hikoilu ja virtsaamisen tai ulostamisen tarve.
Sosiaalisten tilanteiden pelko erotetaan ujoudesta oireiden voimakkuuden perusteella. Esimerkiksi sukujuhlissa ujo ihminen saattaa kokea olonsa ajoittain hieman epämukavaksi, hänen kätensä voivat vapista kahvia juotaessa ja hän saattaa punastua keskustellessaan. Sen sijaan sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ihminen ahdistuu voimakkaasti jo edeltävinä päivinä ajatellessaankin tulevia sukujuhlia ja hän saattaa jättää kokonaan menemättä niihin jonkin tekosyyn varjolla. Jos hän uskaltaa mennä juhliin, niin hän kokee olonsa pelokkaaksi, ahdistuneeksi ja epämukavaksi ja kärsii ahdistukseen liittyvistä ruumiillisista oireista koko tilaisuuden ajan.


Yleisyys

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi tavallisimmista ahdistuneisuushäiriöistä. Sen esiintyvyys on noin 3–4 % ja sitä sairastaa yksi kymmenestä jossain vaiheessa elämässään. Oireet ilmaantuvat tavallisesti vähitellen lapsuuden aikana, ja potilaiden keski-ikä sairauden alkaessa on noin 15 vuotta. Sosiaalisten tilanteiden pelko on naisilla hieman yleisempi kuin miehillä.

Vain murto-osa sairaudesta kärsivistä hakeutuu koskaan hoitoon. Hoitoon hakeutumista vaikeuttavat toisaalta tutkimus- ja hoitotilanteeseen kohdistuva pelko ja toisaalta potilaille yleinen taipumus mieltää sairauden oireet luonteenpiirteiksi.

 

Syyt sosiaalisten tilanteiden pelkoon

Sosiaalisten tilanteiden pelko syntyy altistavien perinnöllisten tekijöiden ja haitallisten sosiaalisten kokemusten vuorovaikutuksessa.

Osa ihmisistä reagoi jo vauvana ylivireystilalla odottamattomiin ja uusiin tapahtumiin. Tällaisille temperamentiltaan hyvin herkille lapsille saattaa kehittyä sosiaalisten tilanteiden pelko täysin normaalissa kasvuympäristössä.

Toisaalta temperamentiltaan vähemmänkin herkälle lapselle tai nuorelle saattaa kehittyä sosiaalisten tilanteiden pelko, mikäli hän joutuu toistuvasti nöyryyttäviksi tai häpeällisiksi kokemiinsa tilanteisiin. Myös lapsen krooninen stressi, esimerkiksi vanhempien jatkuva riitely, altistaa sosiaalisten tilanteiden pelolle.

 

Sosiaalisten tilanteiden pelon hoito

Sosiaalisten tilanteiden pelon tehokkaaksi hoidoksi on vakiintumassa lääkitys yhdistettynä psykoterapiaan. Ennen hoidon aloittamista on lääkärin tekemä psykiatrinen haastattelu tarpeen, jotta diagnoosi tulee varmistettua ja jotta mahdolliset muut samanaikaiset psykiatriset häiriöt tulisi havaittua.

Läheisten antamalla tuella on usein tärkeä merkitys sekä hoidon aloittamisessa että sen jatkamisessa, koska monilla potilailla on taipumus mieltää sairauden oireet luonteenpiirteiksi, joille he eivät voi mitään, ja toisaalta vaste sekä psykoterapiaan että lääkehoitoon tulee esiin hyvin hitaasti, kuukausien tai jopa vuosien kuluessa.


Lääkehoito

Lääkitys on yhtä tehokas sosiaalisten tilanteiden pelon hoitomuoto kuin kognitiivisbehavioraalinen psykoterapia, ja arviolta kolme neljäsosaa potilaista hyötyy lääkityksestä merkittävästi. Käytetyin lääkeaineryhmä sosiaalisten tilanteiden pelon yleistyneen muodon ja estyneen persoonallisuuden hoidossa on nykyisin selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet). SSRI-lääkkeitä käytetään paljon myös muiden ahdistuneisuushäiriöiden ja masennuksen hoitoon.

SSRI-lääkkeiden tavallisimmat sivuvaikutukset (unettomuus, päänsärky ja pahoinvointi) ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä. Lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta ja soveltuvat hyvin pitkäaikaiseen käyttöön. SSRI-lääkkeiden ohella sosiaalisten tilanteiden pelon yleistyneen muodon hoidossa voidaan käyttää myös muita lääkeaineryhmiä (esim. MAO-estäjät ja bentsodiatsepiinit). Sairauden rajoittuneessa muodossa esiintymisjännityksen ruumiillisia oireita voidaan lievittää beetasalpaajilla.

Sopiva lääkitys valitaan aina potilaskohtaisesti. Sosiaalisten tilanteiden pelon lääkehoito edellyttää pitkäjänteisyyttä, koska lääkkeen hoidollinen vaikutus tulee esiin hitaasti viikkojen ja kuukausien kuluessa. Suurimmalla osalla potilaista oireet lievittyvät neljän kuukauden kuluessa lääkityksen aloittamisesta, mutta osalla potilaista lääkevaste tulee esille vasta vuoden kuluessa.