Paikalla, mutta en läsnä – presenteeismi masennuksen erityisenä haasteena

Sairauspoissaolot ovat jo pitkään olleet masennukseen liittyvien kustannusten keskiössä, ja aihetta on tutkittu runsaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vähintäänkin yhtä merkittäväksi asiaksi on kuitenkin nousemassa myös presenteeisimi, jonka taloudellisten vaikutusten on arvioitu olevan jopa sairauspoissaoloja suuremmat.  

Presenteeismillä viitataan tavallisesti ilmiöön, jossa työntekijä on työpaikalla, mutta hänen tuottavuutensa on laskenut esimerkiksi jonkin sairauden seurauksena. Tässä yhteydessä puhutaan usein myös sairausläsnäolosta. Masennuksen on todettu olevan yksi merkittävimmistä presenteeisimin aiheuttajista, jolla on yleensä vaikutusta työn tuottavuuteen jo ennen varsinaista masennusdiagnoosia tai sen jälkeen, kun masennuksesta kärsinyt palaa takaisin työelämään.

Työterveysasiantuntijan mukaan presenteeismi on merkittävä yhteiskunnallinen haaste etenkin, kun aihetta tarkastellaan siitä aiheutuneiden kustannusten näkökulmasta: ”Ongelma on sikäli merkittävä, että joidenkin tutkimusten mukaan yli puolet masennuksen aiheuttamista kustannuksista johtuisi nimenomaan presenteeismistä eli tuottavuuden laskusta työpaikalla. Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että sen kustannusten laskeminen on monesti haastavampaa kuin työpoissaolojen”, kertoo tutkimusprofessori Marianna Virtanen Työterveyslaitokselta. Virtasen mielestä yhtenä johtopäätöksenä tulisi joka tapauksessa olla se, että masennus pitäisi pyrkiä tunnistamaan ja hoitamaan yhä varhaisemmassa vaiheessa. ”Työntekijät ovat tässä avainasemassa. Heillä tulisi olla entistä enemmän rohkeutta hakeutua hoidon piiriin hyvissä ajoin.”

Vaikeasti tunnistettavissa oleva ongelma

Masennus presenteeismin aiheuttajana on asiantuntijan mukaan monella tapaa erityisen haastava. Ensinnäkin se koskettaa usein juuri työikäistä väestöä eikä sen tunnistaminen ole aina yksinkertaista sen aaltoilevan luonteen ja oireiden monimuotoisuuden vuoksi. Masennuksen klassinen oireisto, kuten apea mieliala tai mielihyvän kokemisen puute eivät suinkaan ole kaikille tyypillisiä ensioireita, vaan varomerkkejä voivat olla myös vaikeammin masennukseen liitettävät asiat, kuten unettomuus, pelokkuus, levottomuus ja huolestuneisuus. Lisäksi etenkin työssäkäyvien kohdalla huomiota tulisi Virtasen mukaan kiinnittää tiettyihin, erityisesti työsuoritetta heikentäviin oireisiin: ”Esimerkiksi keskittymisen puute ja aloitekyvyn heikkeneminen eli päätöksenteon vaikeus ovat omiaan vaikuttamaan nimenomaan työsuoritteeseen. Näistä seuraa usein virheitä ja työnteon hidastumista, jotka näkyvät erityisesti tarkkuutta vaativissa töissä”, muistuttaa Virtanen.

Tunnistamisvaikeuden lisäksi masennus on moniin muihin sairauksiin verrattuna sikäli erilainen, että se mahdollistaa presenteeismin muita helpommin. ”Jos ihminen kärsii esimerkiksi voimakkaista selkäkivuista, on hyvin todennäköistä, ettei hän käy töissä samanaikaisesti. Masentuneena tämä on edelleen täysin mahdollista”, sanoo Virtanen. Haastetta lisää entisestään se, että työssäkäyvät voivat Virtasen mukaan sinnitellä selvienkin masennusoireiden kanssa jopa vuosia. Tähän lääkkeeksi asiantuntija toivookin työntekijöiltä entistä matalampaa kynnystä hakeutua työterveyshuoltoon tai ylipäätänsä ottaa aihe puheeksi esimerkiksi lähimmän esimiehen kanssa.

Työnantajalla paljon vaikutusmahdollisuuksia

Entä mitä työantajat voivat tehdä asialle? Vaikka yritysten tai esimiesasemassa toimivien tehtävänä ei olekaan diagnosoida ihmisiä, molemmilla on kuitenkin keskeinen rooli ja omat keinonsa masennuksen ja sitä kautta presenteeismin ennaltaehkäisyssä ja hoitamisessa. Esimerkiksi esimiehet voivat vaikuttaa työn sujumiseen, työsuorituksiin työtyytyväisyys sekä työssä jaksamiseen. ”Jos työntekijän käyttäytymisessä tai työssä suoriutumisessa tapahtuu selkeä muutos, esimies voi edesauttaa ottamalla aiheen puheeksi. Yksi hyvä keino on myös lisätä kehityskeskusteluihin yksi tai useampi aiheeseen liittyvä rutiinikysymys.”

Masennus sairautena saattaa myös uusiutua herkästi, ja siksi työnantajien onkin tärkeää myös miettiä erilaisia keinoja, joilla tähän voitaisiin vaikuttaa työhön paluun yhteydessä. Virtasen mukaan nykypäivänä on alettu hyödyntää yhä enemmän asteittaisesta työhön paluun mahdollisuutta, jossa työhön palaava henkilö on osittaisella sairaslomalla. Lisäksi työnantaja voi tarjota työhön palaavalle hänen voimavarojensa mukaisia työtehtäviä. Professori Virtanen näkeekin asteittaisen työhön paluun molemminpuolisena hyötynä: ”Jos työtehtävät kyetään mitoittamaan työpanokseen nähden oikealla tavalla, työnantajalle ei synnykään tuottavuuden menetystä. Silloin ei myöskään ole enää kyse presenteeismistä, vaan ihminen on töissä ja täyttää ne hieman maltillisemmat vaatimukset, joita häneltä odotetaan”.