Lempin masennus alkoi jo nuoruudessa

”Masennukseni syyt löytyvät lapsuudestani. Äitini masentui, kun olin 3-vuotias ja myös isäni kärsi mielenterveysongelmista koko lapsuuteni ajan. Vanhempieni parisuhteessa oli paljon ongelmia, joten kodin olosuhteet olivat erittäin haastavat”, Lempi kertoo taustoistaan.

Lempi alkoi oireilla kodin vaikeassa ilmapiirissä jo nuorena ja aikuisuuden kynnyksellä oireet pahenivat. Lempi kertoo, että hänellä ei ollut yhtään ystävää tai harrastusta, ja elämä ei enää tuntunut elämisen arvoiselta. Lopulta yksinäisyyden laukaisema masennus johti sairaalahoitoon avo-osastolle.

”Sairaala tuntui siinä kohtaa paratiisilta. Tein siellä kaikenlaista: uin, kävin elokuvissa, pelasin jalkapalloa ja maalasin. Sairaalahoito täytti elämässäni olleen tyhjiön”, Lempi kertoo.

Masennus uusiutui muutama vuosi sitten

Muutama vuosi sitten masennus pääsi taas pahenemaan, kun Lempin avioliitto päättyi ja hänestä tuli nuoren tyttärensä yksinhuoltaja. Yksinäisyys varjostaa arkea ja Lempin elämässä masennus tuntuu toivottomuutena ja ahdistuksena. Paha olo vie välillä toimintakyvyn, Lempi unohtelee asioita ja asioiden aloittaminen on vaikeaa.

”Asioiden tekeminen yksin tuntuu välillä ihan mahdottomalta. Minua auttaa parhaiten muiden ihmisten kanssa oleminen. Joskus jos en meinaa saada esimerkiksi tiskattua, mutta soitan siinä samalla puhelun jollekin ystävälleni, ja tiskaan puhelun lomassa”, Lempi kertoo.

Sosiaalisen verkoston ylläpitäminen vaatii paljon energiaa, mutta onneksi läheltä ja kaukaa löytyneille ystäville voi aina soittaa tai laittaa viestiä. Myös vertaistuesta on tullut Lempille tärkeä voimavara. Facebookin masennusryhmästä on löytynyt ihmisiä, joilla on hyvin samanlainen elämäntilanne kuin Lempillä.

Joskus on keskityttävä muuhun kuin masennukseen

Lempi kertoo, että joskus pahaan oloon auttaa myös jonkun pelin pelaaminen tai keskusteluihin osallistuminen sosiaalisessa mediassa. Lohtua voi tuoda myös jokin tv-ohjelma tai metsässä käveleminen.

Tulevaisuudessa Lempi haaveilee joko löytävänsä itselleen ja tyttärelleen sopivan kämppiksen tai saavansa masennukseen lisää sellaista apua kuin hän kaipaa: toisen ihmisen seuraa.

”Uskon vahvasti siihen, että ihmiset itse tietävät parhaiten, mikä heitä auttaa. Minä voin paljon paremmin aina, kun olen jonkun muun seurassa. Jaksan silloin tehdä niitä asioita, joista saan mielihyvää”, Lempi tiivistää.