Työ- ja toimintakyvyn säilyttäminen tärkeää

"”Masennus heikentää merkittävästi toiminta- ja työkykyä.”"

Suomessa vakavaan masennustilaan sairastuu vuosittain noin kuusi prosenttia työikäisestä väestöstä. Vielä useammat kärsivät lievemmistä masennusoireyhtymistä tai masentuneisuudesta. 

Naiset ovat tutkimusten mukaan miehiä alttiimpia masennukselle. Koska työelämä on muuttunut yhä kiireisemmäksi, työn määrä ja vaatimusten ristipaine saattavat kasvaa yli oman jaksamiskynnyksen. Stressitilanteissa naiset ovat selvästi alttiimpia depressiolle kuin miehet. Naiset ovat miehiä alttiimpia myös huonolle työilmapiirille ja vuorovaikutusongelmien laukaisemalle masennukselle. Nuorten naisten masennussairauslomat ovatkin lisääntyneet viime aikoina eniten. Kaiken kaikkiaan Vuonna 2007 masennus aiheutti 2,5 miljoonaa sairauslomapäivää – liki 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000.

Masennus heikentää merkittävästi toiminta- ja työkykyä. Se vaikeuttaa keskittymistä, tarkkaavaisuutta, heikentää oppimiskykyä ja muistia sekä vaikeuttaa päätöksentekoa.

Aloitekyvyttömyydestä ja uupumuksesta kertoo, jos henkilö ei jaksa vaihtaa päälleen päivävaatteita. Sen sijaan aloitekykyä on jäljellä, jos masentunut innostuu lauantaina lämmittämään saunan. Jos hän ei kuitenkaan jaksa tai muista mennä sinne, tämä kertoo väsymyksestä ja keskittymiskyvyttömyydestä. Aina arkielämän toimintakyky ei kerro hyvästä työkyvystä, varsinkaan silloin, jos masennukseen liittyy henkilökohtaisen uupumisen lisäksi huono työilmapiiri.

Masennuksen oireiden ilmetessä on hyvä ottaa yhteyttä terveyskeskuksen omalääkäriin tai työterveyshuoltoon. Hoidon tavoitteena on hoitaa masennuksen oireet, tukea töissä ja arjessa jaksamista sekä estää masennustilan pitkittyminen ja pahentuminen. Toimintakykyä voidaan tukea lääkehoidolla sairausloman ja terapian lisäksi.

Sairausloma on hoidon apuväline. Se ei yleensä ole yksistään riittävä hoitomuoto, ellei kysymyksessä ole hetkellinen työuupumus. Masentuneen toiminta- ja työkyvyn arviointi on aina yksilöllistä. Jossakin tilanteessa sairauslomasta voi olla haittaa, ja toisessa sairausloma on tarpeen. Noin kuukauden mittainen sairausloma antaa riittävän ajan tehokkaan hoidon järjestämiseen. Viimeistään 3–4 viikon kuluttua potilas alkaa jouduttaa toipumistaan omalla aktiivisuudellaan. Mikäli sairausloma pitkittyy, lisää se pysyvän työkyvyttömyyden uhkaa. Onkin syytä rakentaa realistinen työhönpaluusuunnitelma yhdessä työterveyshuollon ja työnantajan kanssa.