Masennuksesta johtuva työkyvyttömyys on merkittävä haaste

Masennusperusteinen työkyvyttömyys on yhteiskunnallisesti haastava ongelma, koska se koskettaa laajasti myös nuorempaa väestöä. Suurin osa työkyvyttömäksi joutuneista palaa työelämään vuoden sisällä, mutta heikentyneen toimintakyvyn vuoksi työhön paluun pitäisi tapahtua pienin askelin. Onnistunut työhön palaaminen edellyttää yleensä työyhteisön, työterveyshuollon ja kuntoutuksen saumatonta yhteistyötä.

Masennusperusteinen työkyvyttömyys on yhteiskunnallisesti haastava ongelma, koska se koskettaa laajasti myös nuorempaa väestöä. Suurin osa työkyvyttömäksi joutuneista palaa työelämään vuoden sisällä, mutta heikentyneen toimintakyvyn vuoksi työhön paluun pitäisi tapahtua pienin askelin. Onnistunut työhön palaaminen edellyttää yleensä työyhteisön, työterveyshuollon ja kuntoutuksen saumatonta yhteistyötä.

Masennus on yksi yleisimmistä kansanterveyden ongelmista, jolla on merkittävä vaikutus ihmisten työkykyyn. Yksittäisistä sairauksista se on yleisin työkyvyttömyyseläkkeen peruste. Masennusperäisten sairauspoissaolojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvulta lähtien, mutta tuoreiden tilastojen mukaan ne ovat kääntyneet laskuun. Kelan asiantuntijalääkäri Elina Kinnusen mukaan kasvun syitä on selvitetty paljon.

”Ilmiö on mielenkiintoinen, koska ei ole varmaa tietoa siitä, että vakava masennus olisi yleistynyt. Kasvu ei voi johtua siitä, että kansakuntamme olisi jotenkin sairaampaa kuin ennen varsinkin, kun masennuksen hoidoissa on samanaikaisesti tapahtunut jatkuvaa kehitystä”, Kinnunen toteaa.

Masennusperusteisen työkyvyttömyyden kasvuun saattaa vaikuttaa Kinnusen mukaan mm. työtehtävien muuttuminen psyykkisesti ja älyllisesti aiempaa haastavammiksi. Myös työelämän toistuvat muutokset kuormittavat henkisesti.

Masennus vie nuoria eläkkeelle

Masennusperäistä työkyvyttömyyttä ja sen laajuutta tarkastellaan usein Kelan ja työeläkevakuuttajien myöntämien työkyvyttömyysetuuksien eli sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeiden avulla. Sairauspäiväraha korvaa alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Jos työkyky ei palaudu ensimmäisen vuoden aikana, henkilöllä on mahdollisuus hakea työkyvyttömyyseläkettä.

”Valtaosa sairauslomaa tarvitsevista masennuksesta kärsivistä henkilöistä palaa takaisin työelämään sairauspäivärahakauden aikana eli vuoden sisällä ja merkittävä osa saa työkykynsä takaisin lääkehoitojen ja esimerkiksi lyhytaikaisen keskusteluhoidon avulla, jolloin Kelan kuntoutusta ei tarvita. Jos työkyvyttömyys uhkaa pitkittyä, henkilöllä on mahdollisuus hakea Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa, jonka kesto on enintään kolme vuotta”, Kinnunen kertoo.

Tilastojen mukaan yli 4 000 suomalaista on siirtynyt viime vuosina vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia. Kaikkien mielenterveyshäiriöiden osuus myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä on samaa luokkaa kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksien eli noin 30 %.

”Traagista tässä on se, että masennusperusteiselle eläkkeelle siirtyy nuorempia henkilöitä kuin muiden sairauksien vuoksi, jolloin eläkevuosien määrä on selvästi suurempi kuin muissa sairausryhmissä”, Kinnunen toteaa.

Masentunut haluaa yleensä palata työelämään

Suuri osa masennuksen takia työkyvyttömäksi joutuneista haluaa yleensä palata takaisin työelämään.  Kinnusen mukaan halukkuus palata on aina yksilöllistä ja riippuu monista eri tekijöistä: ”Esimerkiksi nuoret aikuiset, joilla on alkanut ehjä työura, haluava usein palata. Toisaalta, jos kyse on jo keski-iän ylittäneistä henkilöistä, joilla on ollut epäonnea työelämässä ja pitkä sairaushistoria, saattaa työelämään palaaminen olla vähemmän houkutteleva vaihtoehto.”

Mitä pidemmäksi masennuksen vuoksi myönnetty sairauspoissaolo muodostuu, sitä epätodennäköisempää paluu työhön on. ”Eläkkeellä olevista masentuneista vain noin viidesosa palaa työelämään. Joidenkin tukitoimenpiteiden ansiosta näyttäisi tosin siltä, että osuus olisi hienoisessa kasvussa”, Kinnunen kertoo.

Miten työhön paluuta voidaan tukea?

Masennuksen jälkeen ihmisen toimintakyky voi olla pitkään vaillinaista jäännösoireiden vuoksi, vaikka varsinaista masennustilaa ei enää esiintyisikään.  Turvallinen työhön paluu on usein työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen tiivistä yhteistyötä, jossa työjärjestelyjen, tukitoimien ja kuntou-tuksen avulla voidaan edistää masennustoipilaan työhön palaamista.

Kinnusen mukaan yksi toimiva ratkaisu on niin sanottu työterveysneuvottelu, johon osallistuvat työntekijä, työterveyshuollon ammattilainen ja esimies. Neuvottelun tavoitteena on yleensä pohtia, millä keinoilla työhön palaamista voidaan tukea ja miten työkuorma pidettäisiin kohtuullisena.

Masennuksesta toipuvalla tulisi olla myös mahdollisuus palata työhönsä asteittain, jos täysipainoinen työskentely ei alussa ole mahdollista. ”Tähän sopiva tuki on Kelan myöntämä osasairauspäiväraha enintään noin 3 kuukauden ajalle, mikä mahdollistaa työhön palaamisen osa-aikaisesti kokoaikaisessa työsuhteessa oleville ja yrittäjille. Toinen hyvä vaihtoehto on työeläkevakuuttajan myöntämä työeläkekuntoutus, jolloin henkilö voi palata asteittain työhönsä kuntoutusrahan turvin”, Kinnunen toteaa.

Tärkeä seikka onnistuneen työhön paluun kannalta on Kinnusen mielestä myös työyhteisön tuki: ”Työyhteisön asiallinen ja kannustava suhtautuminen vaikuttavat yleensä positiivisella tavalla. Valmiit työyhteisön pelisäännöt sairauslomalla olleen työhön paluusta ja siihen liittyvistä järjestelyistä ovat hyödyllisiä.”