Masennuksen hoito alkaa asteittain

Masennuksen hoito alkaa Sipilän mukaan useimmiten lääkityksellä ja kun lääkkeen vaste nähdään yleensä viimeistään parin kuukauden kuluessa, on silloin masentuneen valmius ottaa keskusteluapua vastaan jo alkutilannetta parempi. Masennukseen liittyy usein keskittymiskyvyttömyyttä, muistivaikeutta ja ajatusten koossa pysymisen vaikeutta, mikä pitää huomioida hoidon suunnittelussa.

”Masentuneen hoito voi aluksi olla vaikeaa, kun sairastuneen kyky ottaa apua vastaan on vielä alentunut. Masennus on valitettavasti yleensä pitkäaikainen sairaus, ja siitä toipumisessa kestää kuukausia tai joskus jopa vuosia”, Sipilä kertoo.

Lääkityksellä ja hoitosuhteella on iso merkitys ja molemmissa tarvitaan jatkuvuutta. Voinnin säännöllinen kontrollointi on tärkeää myös oireiden helpottamisen jälkeen, sillä masennus voi uusiutua.

Masennuksen oireet ovat usein samanlaisia, mutta syyt vaihtelevat

Sipilä kertoo, että masennuksen tyypillisiä oireita ovat aloitekyvyttömyys ja toimintakyvyn lasku. Masentuneen toimintakyky romahtaa, eikä mistään saa enää mielihyvää. Muita merkittäviä oireita voivat olla mielialan lasku, haluttomuus, muutokset ruokahalussa, syyllisyyden- ja huonommuudentunteet sekä kuolemaan tai itsetuhoon liittyvät ajatukset.

”Jos lattialla on pudonnut sukka, masentuneen voi olla täysin mahdotonta saada sitä nostettua ylös”, Sipilä kuvaa. Masennukseen liittyy myös melkein aina univaikeuksia ja aamuöistä heräilyä sekä toisaalta liikanukkumista.

Sipilän mukaan masennus on yleensä monen asian summa. Syyt voivat löytyä jo lapsuudesta, mutta taustalla on monesti myös työttömyyttä, pettymystä ihmissuhteissa, perheiden hajoamista tai fyysisiä sairauksia. Syiden jäljille voi päästä vain puhumalla, joten masennuksen toteaminen ja lääkehoidon aloittaminen alkavat aina perusteellisella haastattelulla.

”Hoitajana tärkeintä, mitä voin masentuneelle antaa, on kokemus siitä, että olen hänestä kiinnostunut. Jokainen masentunut on ihmisenä kiinnostava, vaikka he eivät itse kokisikaan olevansa lainkaan arvokkaita”, Sipilä kertoo.

Masennus koskettaa koko lähipiiriä

Jos perheenjäsen sairastuu masennukseen, on se raskasta myös sairastuneen lähipiirille, ja masentuneen mielenmaisemaa ja aloitekyvyttömyyttä voi olla vaikea ymmärtää. Masentunut yleensä eristäytyy sosiaalisesta verkostostaan, sillä sairastuneella on harvoin voimavaroja tavata ihmisiä. Masentunut voi kokea syyllisyyttä ja häpeää sairastumisestaan, eikä siksi pysty olemaan tekemisissä oman sosiaalisen verkostonsa kanssa kuten aikaisemmin.

”Masentunutta ei koskaan pidä kehottaa ryhdistäytymään. Myöskään hyvää tarkoittavat ”kyllä se siitä” -tyyppiset rohkaisut eivät auta, vaan yleensä ärsyttävät tai pahentavat masentuneen oloa entisestään”, Sipilä neuvoo. Tärkeintä on olla läsnä ja tukena, eikä sanoja välttämättä tarvita. Yhdessä voi tehdä jotakin ihan tavallista, kuten katsoa televisiota.

Joskus arkiset asiat ovatkin niitä tärkeimpiä

Sipilä kertoo työskentelevänsä varsin käytännönläheisesti ja usein keskustelu masentuneen kanssa keskittyy pieniin arjen asioihin. Tärkeitä osa-alueita ovat hygienia, kodinhoito, ruoanlaitto, kaupassa käynti ja ulkoilu.

”Rutiinit pitävät elämässä kiinni. Masentuneen pitäisi tehdä arjessaan ihan samoja asioita, kuin te tekisivät ilman masennusta. Kampaajalle meneminen tai bussimatka voivat olla ratkaisevia onnistumisia kohti toipumista”, Sipilä toteaa.

Jatkuvuus on tärkeää hoidon suunnittelussa. Välietappeja tarvitaan, ja eteenpäin on katsottava. Tavoitteet voivat olla pieniä, mutta niiden saavuttaminen kertoo usein tärkeästä edistymisestä. Sipilä kertoo toimivansa ikään kuin potilaidensa peilinä, jotta he huomaisivat itsensä positiivisessa valossa.

”Masentuneen on usein vaikea nähdä tai muistaa omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Minun tehtäväni on muistuttaa, ettei taitoja ja osaamista ole menetetty, vaan ne ovat vain hetkellisesti poissa käytöstä. Elämän hyvät asiat ovat vielä tallella, mutta niitä on vaikea nähdä masennuksen takaa”, Sipilä summaa.

Parantuminen on mahdollista

Masennusta voi hoitaa ja siitä voi toipua. Terveydenhuollon ammattilaisen puheille kannattaa hakeutua heti, jos epäilee itsellään tai läheisellään masennusta. Hoidon toteuttaminen onnistuu helpoimmillaan jo terveyskeskuksessa tai sieltä voidaan ohjata hoitoon esimerkiksi avohoitopsykiatriaan.

Sipilä kertoo, ettei jaksaisi tehdä omaa työtään, ellei uskoisi potilaidensa mahdollisuuteen toipua masennuksesta.
”Masentunut on ihmisenä tärkeä, vaikka ei itse kokisikaan niin. Kenenkään ei tarvitse olla sairautensa kanssa yksin ja toivoa on, vaikka sitä voi olla vaikea nähdä”, Sipilä kannustaa.