Mitkä ovat masennuksesta toipumisen peruselementit?
Masennuksen hoidon asiantuntijan mukaan etenkin toipumiseen tarvittava aika aliarvioidaan usein, ja siksi masentuneelle sekä heidän läheisilleen on ensisijaisen tärkeää korostaa hoidon jatkuvaa luonnetta, joka on keskeistä toipumisen kannalta. ”Masentuneiden kanssa keskustellaan vastaanotolla paljon siitä, että toipuminen vaatii aina reilusti aikaa. Haluamme ammattilaisina korostaa, että varsinkin vakavammassa masennuksessa lääkehoidon tulisi kestää useita kuukausia, jotta toipuminen voidaan saavuttaa”, toteaa psykiatrian dosentti Ulla Lepola Kuopion Psykiatriapalvelu Oy:sta.
Lepolan mukaan hoidon pitkäjänteisyyttä tulisi korostaa erityisesti silloin, kun henkilöllä on takanaan kaksi tai useampi masennuksen uusitutumista, koska näissä tapauksissa uuden sairastumisen todennäköisyys kasvaa yhä herkemmin.
Toipumisen keskiössä masentunut itse
Masennuksesta toipuminen on luonnollisesti eniten kiinni henkilöstä itsestään. Hän voi omalla toiminnallaan toisaalta edesauttaa toipumisprosessia, mutta samaan aikaan myös tehdä siitä haastavampaa. ”Tyypillisimpiä toipumista uhkaavia tekijöitä ovat liiallinen alkoholin käyttö ja hoidon laiminlyöminen tai keskeyttäminen esimerkiksi lääkehoidon tapauksessa. Jälkimmäistä tapahtuu usein siinä vaiheessa, kun masentunut kokee itsensä oireettomaksi tai toipuneeksi eli hänen sairaudentuntonsa on heikentynyt.”, Lepola toteaa.
Tärkeää olisi huolehtia myös stressitekijöiden minimoinnista. Asiantuntijan mukaan esimerkiksi monet toipumisvaiheessa olevat eivät osaa pitää riittävästi huolta omasta työnteostaan: Töihin palataan liian nopeasti ja työpäivillä on tapana venyä pitkään, jolloin väsyminen on lähes väistämätöntä.
Entä minkälaiset asiat siteen edistävät toipumista? Lepolan mukaan Omahoidon merkityksen ymmärtäminen ja sen noudattaminen ovat kaiken lähtökohta. Sitä seuraa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen, jossa uni, liikkuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat tasapainossa. ”Valitettavan usein juuri ystävyyssuhteista ei jakseta pitää huolta, mikä on sinänsä harmillista, koska juuri sen kautta on mahdollista saada sitä sosiaalista tukea omaan toipumiseen”, hän toteaa.
Onnistuneen toipumisen perusedellytyksenä on usein myös se, että läheiset ovat sairastuneen tukena ja ymmärtävät masennuksen luonteen kokonaisvaltaisesti. Siksi heidän osallistamisensa esimerkiksi vastaanottokäynneille on asiantuntijan mielestä nykypäivänä yhä tärkeämpää.
Hoitavan yksikön tavoitteena vähäiset haitat ja jäännösoireet
Toipumisen kannalta tärkeässä roolissa on myös hoidosta vastaava taho, jonka tulisi tukea masentuneen omahoitoa ja varmistaa hoidon jatkuvuus pitkällä tähtäimellä. Tässä hyvänä työkaluna toimii esimerkiksi hoitavan yksikön laatima yksilöllinen hoitosuunnitelma, jota viedään yhdessä eteenpäin masentuneen henkilön kanssa.
Toinen toipumista tukeva keino yksikön näkökulmasta on huomion kiinnittäminen lääkevalintoihin. Lepola korostaa, että hoidon jatkuvuutta voidaan parantaa huolehtimalla siitä, että valittu lääkehoidolla saadaan aikaan mahdollisimman vähäiset jäännösoireet sekä haittavaikutukset. Masennukseen liittyvistä jäännösoireista tyypillisimpiä ovat muun muassa eriasteiset keskittymisvaikeudet, uniongelmat sekä epämääräiset kivut. ”Masennukseen liittyvissä kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti keskittymisvaikeudet ovat sairastuneilla melko yleisiä vielä hoidon aloittamisen jälkeenkin. Näihin kognitiivisiin ongelmiin on alettu kiinnittää hoidossa yhä enemmän huomiota”, sanoo Lepola.
Lääkehoitojen haittavaikutuksista esimerkiksi päänsärky, ahdistuneisuus ja pahoinvointi ilmenevät yleensä nopeasti hoidon aloituksen jälkeen, mutta usein ne myös häviävät ajan kuluessa. Osa haitoista ilmenee puolestaan vasta siinä vaiheessa, kun lääkehoitoa on käytetty jo jonkin aikaa. ”Esimerkiksi painonnousu on usein ongelma, varsinkin pitkäaikaisessa lääkehoidossa, sillä siitä saattaa seurata jopa kymmenen kilon painonnousu. Lisäksi erilaiset seksuaaliset haitat, kuten erektiohäiriöt ja mielenkiinnon puute ovat mahdollisia”, Lepola kertoo. Olipa kyse kummasta haittakokonaisuudesta tahansa, vaikuttaa se negatiivisesti henkilön motivaatiota jatkaa hoitoa suunnitellusti.
Perinteisesti hoitavalla yksiköllä on ollut kaksi vaihtoehtoista tapaa reagoida haittavaikutuksiin: joko lääkkeen vaihtaminen tai sen tauottaminen. Nykypäivänä jälkimmäistä vaihtoehtoa ei Lepolan mukaan kuitenkaan suositella, sillä sen on todettu lisäävän osaltaan masennuksen uusiutumisen riskiä.
